Kaunis ystävä
章节目录
共 188 题- KAUNIS YSTÄVÄ
- GUY DE MAUPASSANT
- Suomentanut
- Arvi Nuormaa
- ENSIMMÄINEN OSA
- Duroy purskahti nauruun: "Etkö tunne minua?"
- Forestier sanoi hänelle: "Hyvästi, rakas mestari."
- Duroy sanoi: "Mennäänpä vähän ravintolan puolelle."
- Toinen mutisi: "Jään vähäksi aikaa. Eihän vielä ole myöhä."
- Tumma nainen kysyi silloin: "No, joko kielesi on irtautunut?"
- Nainen hymyili välinpitämättömästi. "Ei tee mitään."
- Palvelija ilmoitti: "Pöytä on katettu!"
- Herra Walter kysyi: "Tunnetteko Algeriaa, herra?"
- Rouva osoitti tuolia: "Istukaahan kuitenkin ja kertokaa."
- Duroy hämmästyi: "Mielestäni... mielestäni hän on sangen suloinen."
- Hän kysyi: "Vai niin... Hän on naimisissa? Entä mikä hänen miehensä on?"
- Duroy tiedusteli: "Onko herra Walter tavattavissa?"
- Saint-Potin vastasi: "Minä olen valmis."
- He menivät bulevardille päin, ja reportteri kysyi: "Joisitteko jotakin?"
- Duroy kysyi: "Mikä hänen rouvansa oikeastaan on?"
- Duroy pysähtyi kynnykselle ja änkytti: "Pyydän anteeksi, häiritsenkö?"
- Toinen sammalsi hämmentyneenä: "Suokaa anteeksi, en mitään erikoista."
- Nainen tuli hänen luokseen: "Päivää, rakkaani, kuinka voit?"
- Hän sanoi: "Veijari! Nyt et käyttäydy kauniisti minua kohtaan!"
- Ovi avattiin: "Pöytä on katettu."
- Vihdoin rouva de Marelle myöntyi: "No, olkoon, huomenna. Kello viisi."
- Rouva de Marelle mutisi: "Se on kai vain Laurine."
- Nainen vastasi mutkattomasti: "Mutta kaikki on jo maksettu, rakkaani."
- Duroy jatkoi: "Minä jään sinulle velkaa?"
- Hän vastasi: "Mielelläni, rakkaani, minne vain haluat."
- Duroy kysyi: "Tahtoisitko Lathuillen ravintolaan?"
- Duroy kysyi hämmästyneenä: "Kenen kanssa sinä siellä olet käynyt?"
- Ja hymyillen hän vastasi: "Vien sinut sinne mielelläni, rakkaani."
- Duroy vastasi urhealla äänellä: "Puolustaisin sinua, saakeli soikoon!"
- Duroy vastasi kiivaasti: "Miksi menisimme ulos? Täällähän on hyvä olla."
- Duroy sopersi: "Clo, pikku Clo, minulla on eräs syy."
- Clotilde katsoi häntä vakavasti: "Onko... se... siis totta?"
- Clotilde kuiskasi hänen korvaansa: "Minä lainaan sinulle. Tahdotko?"
- Duroy vastasi syvästi vakuuttuneena: "Niinpä niin, hitto vieköön!"
- Tyttö jatkoi: "Mitä nyt? Oletko tullut kuuroksi torstain jälkeen?"
- Hän ei keksinyt muita sanoja, vaan hoki yhä: "Sika... sika!..."
- Duroy epäröi, mutta tunnusti sitten: "Pelissä."
- Duroy koetti nauraa: "No, no, älä nyt ole lapsellinen."
- Hän epäröi ja kysyi: "Voinko puhua vapaasti?"
- GEORGES DUROY
- Sitten hän selitti: "Lambert’in 'Hätäapu'."
- Palvelija näyttäytyi ovella ja ilmoitti: "Rouva, pöytä on katettu."
- Duroy vastasi: "Mielelläni, rakas mestari."
- Vanha runoilija mutisi: "Vai sellaiselta hän teistä tuntuu."
- Sitten, hetken vaiettuaan, hän virkkoi: "Minulla on vain runo."
- Duroy nauroi toistellen: "Koreita miehiä olette, pirun roistot!"
- Duroy loukkautui: "No hyvä, minä tulen maanantaina."
- Duroy vastasi: "Vain muutamia kuukausia."
- Duroy kysyi: "Rouva Forestier kai auttaa miestään paljon?"
- Georges sanoi: "Hän menee kyllä pian uusiin naimisiin."
- DUROY PILAILEE.
- Boisrenard jatkoi: "Mistä saitte sen uutisen?"
- Hän huudahti: "Mitä? Hän väittää, että minua lahjotaan..."
- Hän vaikeni. Duroy kysyi: "Siinäkö kaikki?"
- Sitten hän sanoi: "Nyt menemme syömään. Kello on kaksitoista."
- Hän virkkoi vielä kerran ääneen: "Se elukka!"
- Hän sanoi: "Ei, minun täytyy olla rohkea."
- Silloin sama ääni komensi: "Tulta!..."
- Rival vastasi: "Kyllä huomasimme. Hoiditte itsenne mainiosti."
- Toinen hymyili: "Niinpä niin, laukaus mieheen tekee kaksi laukausta."
- Mutta rouva de Marelle vastusti yhä: "Ei, ei, minä en tahdo..."
- Uskollinen ystävänne
- Duroy kumarsi kohteliaasti: "Kuten tahdotte."
- Rouva Forestier osoitti sitä: "Tuo tuolla on Esterel."
- Forestier kysyi: "Mitä uutta lehdestä?"
- Sairas vastasi: "Tulen syömään."
- Hänen vaimonsa pani vastaan: "Mutta sinä vilustut. Se on hullutusta."
- TOINEN OSA
- Duroy vastasi: "Olisin tehnyt kaiken, mitä olisitte vaatinut."
- Duroy punastui: "Kyllä, jo huomenna."
- Duroy kysyi: "Mikä asia se on?"
- Duroy purskahti nauruun: "Koska pelkään tekeväni itseni naurettavaksi."
- Rouva Forestier kysyi: "Teidän kotipaikkanne on Canteleu?"
- Duroy punastui: "Olen aasi. Mutta te teette minut todella häveliääksi."
- Madeleine ihastui: "Minä! Mahdotonta! Mistä se johtuisi?"
- Madeleine ravisti itseään: "Mutta lopettakaahan!"
- Hän kuiskasi hiljaa: "Pikku Made, minä rakastan sinua."
- He menivät ohitse. Georges huusi nauraen: "Päivää, isä Duroy!"
- Georges vastasi: "Neljäkymmentätuhatta frangia."
- Duroy vastasi iloisesti: "Minäpä tietenkin, muori Brulin!"
- Ja Madeleine vastasi ihastuneena: "Mielelläni. Lähdetään heti!"
- Georges kysyi: "Onko rouva kotona?"
- Astuessaan salonkiin hän kysyi: "Oletko kutsunut tänne jonkun?"
- Georges mutisi: "Vai niin, hyvä on."
- Du Roy vastasi: "Aivan niin."
- Hänen tullessaan toimitukseen joku huusi: "Hei, Forestier!"
- Ja hän lopetti aina johtopäätökseen: "Hölmö hän oli, suuri hölmö!"
- Hän kysyi: "Pikku Made, etkö haluaisi lähteä Boulognen metsään?"
- Madeleine vastasi: "Olin kyllä, hyvin useinkin."
- Madeleine mutisi halveksuvasta "Sinä olet tyhmä lörpötyksinesi."
- Palvelija vastasi: "Rouva Walter ja rouva de Marelle."
- Du Roy vastasi: "Saavun varmasti, rouva."
- Georges vastasi epäillen: "Mitä kummia?"
- Du Roy hämmästyi: "Minä luulin, että hänkin on juutalainen."
- Hän vastasi: "Kiitos, hyvää, tyttöseni."
- Du Roy ei voinut olla nauramatta: "Sepä sopi mainiosti!"
- Georges lähestyi Clotildea ja kuiskasi: "Koska tapaamme?"
- Toinen hämmästyi: "Kuka kumma sinulle on sanonut..."
- Du Roy nauroi: "Oh, rakas rouva, pyydän teitä, tehkää niin!"
- Rouva Walter katsoi maahan: "Ei, emme ole tarpeeksi tuttuja."
- Jacques Rivalin ääni kajahti portailta: "Nyt aloitamme, hyvät naiset!"
- Rival huusi: "Virvoitusjuomia naisille!"
- Ja syvää sääliä ilmaisevalla äänellä hän lisäsi: "Mies parka!"
- Du Roy kohautti olkapäitään: "Ole huoletta, kyllä hän tulee."
- Rouva Walter vastasi: "Ettehän voi jättää vieraitanne sillä tapaa."
- Rouva Walter mutisi: "No niin, minä suostun."
- Kun Georges tuli kotiin, hänen vaimonsa kysyi: "Missä olet ollut?"
- Sitten hän kääntyi Madeleinen puoleen: "Ethän ole mustasukkainen?"
- Du Roy jatkoi: "Haluatteko, että tapaamme huomenna Parc Monceaussa?"
- Pappi pysähtyi hämmästyneenä: "Mitä haluatte, rouva?"
- Pappi vastasi: "Minulla on rippi joka lauantai kolmesta kuuteen."
- Pappi kysyi: "Kuka? Kuka teitä odottaa?"
- Johtaja Walter huudahti: "Suurenmoista! Entä mikä otsakkeeksi?"
- Madeleine hymyili: "Niinkö! Sehän sopii mainiosti."
- Ja hän poistui juosten. Tavattuaan hänet jälleen rouva
- Georges vastasi: "Älkää olko mistään levoton. Kuski on saanut ohjeensa."
- Ja hän toisti: "Vannon pitäväni teitä kunniassa."
- Ja Duroy ajatteli: "Se seikka ei liikuta minua vähintäkään."
- Madeleine vastasi filosofisesti: "Ken elää, hän näkee."
- Georges vastasi: "Se on totta. Menen sinne heti."
- Valtiomies vastasi: "Ei."
- Du Roy murahti: "Ethän vain nyt taas aloita."
- Äkkiä leppyneenä Du Roy kysyi: "Kuinka niin? Mitä tarkoitat?"
- Hän sanoi: "Ymmärräthän, että kun rakastaa, tulee viekkaaksi."
- Du Roy kysyi: "Oletko asiasta aivan varma?"
- Rouva Walter vastasi vakuuttuneena: "Luulisinpa olevani!"
- Du Roy sanoi vielä kerran: "Ei, minä en pidä sellaisista asioista."
- Du Roy vastasi: "Huomenna kello seitsemän."
- Clotilde taputti käsiään: "Suurenmoisia! Oletpa sinä kiltti!"
- Du Roy vastasi: "Minäkin tahdoin hypätä alas."
- Du Roy hymyili: "Ehkä se on kamarineitsyen."
- Du Roy hämmästyi ja änkytti: "Ei suinkaan! Oletko hullu..."
- Du Roy vastasi: "Hyvä. Mene vain!"
- Hän kysyi: "No?"
- Du Roy jatkoi: "Jäikö häneltä sukulaisia?"
- M. LAMANEUR.
- Georges ei voinut olla mumisematta: "Sitä aavistinkin."
- Du Roy nousi ja vastasi käheästi: "Pyydän miettimisaikaa."
- Madeleine, joka juuri riisui harsoaan, kääntyi hätkähtäen: "Minä? Oh!"
- Du Roy polki jalkaansa: "Valehtelet! Se ei ole mahdollista!"
- Madeleine vastasi levollisesti: "Asia on niinkuin sanoin."
- Madeleine sanoi vaatimattomasti: "Tee kuten haluat."
- Du Roy änkytti punastuen: "Olet oikeassa. Lähden sinne heti."
- Sitten hän lisäsi: "Tulen pian takaisin, pikku Made."
- Georges kysyi: "Mitä tuo rannerengas maksaa?"
- Kultaseppä vastasi: "Kolmetuhatta frangia, herra."
- Mies vastasi epäröiden: "Ei, se on mahdotonta."
- Du Roy nauroi: "Saammepa nähdä, te olette aivan liian rikas."
- Suzanne sanoi: "Mutta olettehan tekin saanut periä."
- Du Roy kysyi: "Onko Laurine yhä vihainen minulle?"
- Du Roy halusi kieltäytyä: "Ei, noita rahoja en ota vastaan."
- Du Roy hymyili: "Kyllä ymmärrän."
- Suzanne sanoi: "Tulkaa, Bel-Ami."
- Madeleine kysyi: "Missä rouva Walter on? Haluaisin sanoa hyvästi."
- Georges vain murahti: "Olen muuttanut mielipidettä."
- Du Roy ajatteli: "Tuleekohan hän pitämään tuon päätöksensä?"
- Suzanne kysyi: "Mitä tarkoitatte, Bel-Ami?"
- Suzanne kysyi hymyillen: "Mitä teillä on häntä vastaan?"
- Suzanne äännähti hämmästyneenä: "Te?"
- Silloin Suzanne sanoi ankaralla äänellä: "Te olette hullu, Bel-Ami!"
- Madeleine epäröi: "En voi oikein hyvin. Jään mieluummin kotiin."
- Virkamies kumarsi: "Olen käytettävissänne."
- Virkamies sanoi: "Menkää toki, herra, minähän olen täällä kotonani."
- Poliisiupseeri vastasi: "Avatkaa lain nimessä."
- Ääni toisti: "Kuka siellä?"
- Ääni jatkoi: "Mitä tahdotte?"
- Komissaari lähestyi sänkyä ja huusi: "Hyvä herra."
- Virkamies kysyi: "Miksi ette?"
- Toinen änkytti: "Koska... koska... koska olen aivan alasti."
- Poliisiupseeri vastasi vakavasti: "Mahdollisimman harvoin, rouva."
- Komissaari sanoi: "Olen pakotettu pidättämään teidät."
- Madeleine selitti häpeämättä: "En kiellä. Hän on rakastajani!"
- Johtaja ei vieläkään oikein ymmärtänyt. Hän mumisi: "Mutta... vaimonne?"
- Suzanne kuiskasi: "Ja minä teitä, Bel-Ami."
- Suzanne vastasi: "Mutta kysykää sentään isältä. Ehkä hän suostuu."
- Suzanne kysyi: "Mitä sitten on tehtävä?"
- Suzanne keskeytti: "Oh, äiti kyllä suostuu!"
- Suzanne selitti: "Olen tehnyt päätökseni... Missä voin tavata teidät?"
- Du Roy kysyi: "No kuinka se tapahtui?"
- Hän kysyi pelästyneenä: "Miten on laitanne, pienokaiseni?"
- Hänen vaimonsa oli myös tullut huoneeseen. Hän sopersi: "No?"
- Rival kysyi: "Tiedättekö, minne hänen entinen vaimonsa on joutunut?"
- Georges vastasi iloisesti: "Pikaisiin näkemin, rouva."