Isä päästi pienen ihailevan vihellyksen ja saattoi vain mutista
itsekseen: "Piru vieköön!" Sillä summa teki vaikutuksensa. Sitten hän
lisäsi vilpittömästi vakuuttuneena: "On se tosiaankin hieno nainen."
Madeleine oli näet hänen makunsa mukainen, ja häntä oli pidetty suurena
tuntijana, juuri häntä, ennen vanhaan.
Madeleine ja äiti astelivat rinnakkain puhumatta sanaakaan toisilleen.
Molemmat miehet tavoittivat heidät.
Tultiin kylään, pieneen tien reunalla olevaan kylään, johon kuului
kymmenkunta taloa tien molemmilla puolilla, hienoja tiilitaloja
ja kalkkisohjosta rakennettuja hökkeleitä, joista edellisissä oli
liuskakivi-, jälkimmäisissä olkikatot. Ukko Duroyn majatalo, mökki,
johon kuului pohjakerros, ja ullakko, oli aivan kylän alkupäässä
vasemmalla. Kuusenoksa, joka oli kiinnitetty oven yläpuolelle, ilmoitti
vanhan tavan mukaan, että janoisilla ihmisillä oli oikeus astua sisään.
Kapakkasaliin ruoka oli katettu kahdelle toistensa jatkoksi siirretylle
pöydälle, joita peitti kaksi pöytäliinaa. Eräs naapurieukko, joka oli
pyydetty avuksi, tervehti syvään niiaten nähdessään niin kauniin,
hienon naisen, mutta sitten hän äkkiä tunsi Georgesin ja parkaisi:
"Herra Jeesus, oletko se sinä, poika!"