Ja he lähtivät erääseen lähellä olevaan ravintolaan. Duroy oli
harvasanainen. Hän söi, jottei olisi paljastanut pelkoaan, ja seurasi
sitten Boisrenard’ia sanomalehden toimitukseen, jossa hän teki työnsä
hajamielisesti ja koneellisesti. Toisten mielestä hän oli kylmäverinen.
Jacques Rival tuli puristamaan hänen kättään iltapäivällä. Ja
sitten sovittiin, että hänen todistajansa tulisivat noutamaan hänet
vaunuilla kello seitsemältä seuraavana aamuna Vésinet’n metsään, jossa
kaksintaistelun piti tapahtua.
Kaikki tämä oli yllättänyt hänet perin odottamatta. Hän ei ollut
ottanut mihinkään osaa. Hän ei ollut sanonut sanaakaan. Hän ei ollut
ilmaissut omaa mielipidettään. Hän ei ollut hyväksynyt eikä kieltänyt
mitään. Ja kaikki oli käynyt niin nopeasti, että hän tuskin tiesi, mitä
oli tapahtunut. Hän oli vain ylimalkaan hämmentynyt ja kauhuissaan.
Yhdeksän aikaan hän huomasi olevansa kotonaan syötyään päivällistä
Boisrenardin kanssa. Tämä ei ollut pelkästä ystävyydestä jättänyt häntä
koko päivänä. Jäätyään yksin Duroy asteli hetken edestakaisin huoneensa
lattialla. Hän oli liian kiihtynyt voidakseen ajatella mitään. Yksi
ainoa ajatus täytti hänen aivonsa: Huomenna on kaksintaistelu!
Tämä ajatus ei herättänyt hänessä muuta kuin voimakasta ja sekavaa
mielenkuohua. Hän oli ollut sotilas, hän oli ampunut afrikkalaisia,
tosin olematta itse vaarassa, ampunut heitä kuin metsästäjä
metsäkarjuja.
Tänään hän oli tehnyt kaikki, mitä häneltä oli vaadittu. Hän oli ollut
sellainen kuin hänen tulikin olla. Nyt hänestä puhuttaisiin, hänen
tekoaan ylistettäisiin, häntä onniteltaisiin. Mutta äkkiä hän sanoi
ääneen kuin houruinhoitolainen: "Se perhanan elukka!"
Hän istuutui ja rupesi miettimään. Hän oli paiskannut kortin, jonka
Jacques Rival oli hänelle antanut, pienelle pöydälle muistaakseen
vastustajansa osoitteen. Hän luki sen uudelleen, niinkuin hän oli
tehnyt jo kaksikymmentä kertaa päivän kuluessa: Louis Langremont, 176,
rue Montmartre. Ei mitään muuta.
Hän tutki tarkoin näitä yhteenkuuluvia kirjaimia. Ne tuntuivat hänestä
salaperäisiltä ja levottomuutta herättäviltä. "Louis Langremont", mikä
mies hän oikein oli? Kuinka vanha hän oli? Kuinka pitkä? Millaiset
kasvot? Onpa tosiaan paksua, että tuollainen tuntematon, vieras mies
näin häiritsevällä tavalla sekaantuu toisen ihmisen elämään ilman
mitään syytä, pelkästä oikusta, vanhan eukon takia, joka on joutunut
riitaan lihakauppiaansa kanssa!