"Erittäin hyvin! Entä sinä itse?
"Kohtalaisesti. Tiedätkö, että olen nähnyt sinusta kaksi kertaa unta,
sen jälkeen kun viimeksi tapasimme."
Duroy hymyili hyvillään: "Kas vain, mitähän se tietää?
"Se tietää, että minä pidän sinusta, poikaseni, ja että sinä tulet
uudelleen luokseni, kun sinua huvittaa."
"Vaikka tänä iltana, jos tahdot."
"Sopii mainiosti."
"Mutta, kuulehan..." Duroy epäröi hieman hämillään siitä, mitä hän
aikoi sanoa. "Asia on niin, että minulla ei ole lainkaan rahaa. Olin
juuri eräässä ravintolassa ja menetin siellä kaikki."
Tyttö katsoi häntä suoraan silmiin vainuten valhetta, sillä hänellä oli
ilotytön vaisto, ja hän oli tottunut ihmisten tinkimisiin ja temppuihin.