Rouva Walterin lähdettyä alkoi myös rouva de Marelle hankkiutua pois:
"Näkemiin, Bel-Ami."
Nyt Clotilde vuorostaan puristi Georges’in kättä hyvin lujasti ja
hyvin kauan, ja nuori mies tunsi olevansa liikuttunut tästä mykästä
tunnustuksesta. Hänet valtasi äkkiä lämmin tunne tuota pientä
porvariboheemia kohtaan, tuota hyvää lasta kohtaan, joka ehkä rakasti
häntä vilpittömästi.
"Menenpä tervehtimään häntä huomenna", hän ajatteli.
Kun aviopuolisot olivat jääneet kahden, Madeleine purskahti nauruun,
vastustamattomaan, iloiseen nauruun ja katsoi miestään silmiin:
"Tiedätkö, että olet herättänyt oikean intohimon rouva Walterissa?"