Silloin herrasmies huudahti kiivaasti: "Älkää koskeko minuun. Olen
loukkaamaton!"
Du Roy hyökkäsi nyt esiin aivan kuin iskeäkseen hänet maahan ja sähähti
päin hänen kasvojaan: "Te olette joutunut kiinni itse teosta... itse
teosta. Voin antaa vangita teidät, jos haluan... niin, vangita!"
Ja sitten hän lisäsi vapisevin äänin: "Mies on Laroche-Mathieu,
ulkoministeri."
Poliisikomissaari horjahti pelästyneenä ja änkytti: "Todellako,
todellako? Ettekö, hyvä herra, sentään itse sanoisi, kuka te olette?"
Herrasmies epäröi hetken ja sanoi sitten lujasti: "Tällä kertaa tuo
roisto ei ole valehdellut. Olen todella Laroche-Mathieu, ministeri."
Sitten hän näytti sormellaan Georgesin rintaa, jossa pienen punaisen
liekin kaltaisena kiilsi kapea nauha, ja lisäsi: "Ja tuo konna on
saanut minulta tuon ritarimerkin, jota hän kantaa rinnassaan."
Du Roy oli tullut tuhkanharmaaksi. Kiihkeällä liikkeellä hän repäisi
tuon nauhanpätkän napinreiästään ja heitti sen uuniin: "Tuon arvoisena
pidän koristusta, jonka on antanut teidän kaltaisenne sika."
He seisoivat vastatusten silmä silmää vasten, vihasta kiehuen ja kädet
nyrkissä. Toinen oli laiha, ja hänen viiksensä uhosivat ylöspäin,
toinen taas oli lihava, ja hänen viiksensä törröttivät sekaisina ja
sikin sokin.
Komissaari kiiruhti heidän väliinsä ja erotti heidät: "Hyvät herrat, te
häpäisette itsenne, unohdatte arvokkuutenne!"
Molemmat herrat vaikenivat ja kääntyivät erilleen toisistaan. Madeleine
seisoi koko ajan liikkumattomana ja poltteli hymyillen savukettaan.
Poliisiupseeri jatkoi: "Herra ministeri, olen yllättänyt teidät
ollessanne täällä kahden kesken rouva Du Royn kanssa; hän oli melkein
alasti ja te vuoteessa. Vaatteenne olivat hajallaan epäjärjestyksessä
pitkin huonetta. Siinä on riittävästi todistuksia siitä, että on
tapahtunut aviorikos. Ette voi kieltää. Mitä voitte vastata?"
Laroche-Mathieu murahti: "Minulla ei ole mitään sanottavaa, tehkää
velvollisuutenne."
Komissaari kääntyi nyt Madeleinen puoleen: "Tunnustatteko, rouva, että
tämä herra on rakastajanne?"