Rouva Walter kiihtyi: "Oh, et tahdo tehdä minulle enää edes sitä
palvelusta! Nehän ovat sinun, vain sinun! Ellet ota niitä, niin heitän
ne katuojaan. Ethän sentään sitä tahdo, Georges?"
Du Roy otti tuon pienen käärön ja työnsi sen taskuunsa.
"Meidän täytyy mennä sisään", hän sanoi. "Sinä voit saada
keuhkotulehduksen."
Rouva Walter mutisi: "Olisikin parempi, jos saisin kuolla." Hän
tarttui Du Royn käteen, suuteli sitä intohimoisesti, hurjistuneen
epätoivoisesti ja lähti sitten juoksemaan taloa kohden.
Du Roy palasi hitaasti ja miettiväisenä takaisin. Hän tuli
talvipuutarhaan pää pystyssä ja hymy huulilla.
Hänen vaimonsa ja Laroche eivät enää olleet siellä. Vierasjoukot
alkoivat huveta. Nähtävästi ei aiottu jäädä tanssiin. Hän huomasi
Suzannen, joka kulki käsityksin sisarensa kanssa. He tulivat molemmat
hänen luokseen pyytääkseen häntä tanssimaan ensimmäisen katrillin
kreivi de Latour-Yvelinin kanssa.
Du Roy hämmästyi:
"Vielä yksi, kuka hän on?"
Suzanne vastasi vähän pahanilkisesti:
"Hän on eräs sisareni uusi ystävä."
Rose punastui ja sopersi:
"Sinä olet paha, Suzanne. Ei hän ole enemmän minun kuin sinunkaan
ystäväsi."