"Niinkö! Te olette edistynyt nopeasti."
"Kutakuinkin." Ja Duroy alkoi puhua umpimähkään, paljonkaan
ajattelematta, mitä sanoi, ja purki ilmoille kaikki ne
jokapäiväisyydet, joita tuntemattomien henkilöiden on tapana lausua
toisilleen. Pian hän rauhoittui ja alkoi pitää tilannetta sangen
huvittavana. Hän katseli herra de Marellen vakavia ja arvokkaita
piirteitä, tuntien halua nauraa ääneen, ja ajatteli: "Olenpa tehnyt
sinut aisankannattajaksi, ystäväiseni." Ja hänet täytti alhainen
sisäinen tyydytys, ilo, jota tuntee onnistuneen varkauden tehnyt varas,
jota kukaan ei epäile. Hänet valtasi makea, siivoton nautinnon tunne.
Äkkiä hän sai halun tulla tämän miehen ystäväksi, saavuttaa hänen
luottamuksensa ja saada hänet paljastamaan elämänsä salaisimmat seikat.
Rouva de Marelle ilmestyi nopeasti huoneeseen ja, verhottuaan heidät
tutkimattomaan hymyynsä, tuli tervehtimään Duroyta, joka aviomiehen
läsnäollessa ei uskaltanut suudella hänen kättään, kuten hänellä muuten
aina oli tapana tehdä.
Rouva de Marelle oli rauhallinen ja iloinen kuin ainakin ihminen, joka
on tottunut kaikkeen ja joka, ollen synnynnäinen ja teeskentelemätön
juoniniekka, pitää tällaisia kohtauksia täysin luonnollisina. Myös
Laurine tuli sisään ja ojensi otsansa Georgesin suudeltavaksi, mutta
hän oli tavallista hiljaisempi, sillä isän läsnäolo ujostutti häntä.
Hänen äitinsä sanoi: "No, tänään et sanokaan häntä Bel-Amiksi." Ja
lapsi punastui, aivan kuin olisi osoitettu suurta tahdittomuutta
ilmaisemalla asia, jota ei olisi saanut sanoa ja joka paljasti hänen
sydämensä syvän ja hieman rikollisen salaisuuden.
Herrasväki Forestier’in saapuessa kaikki pelästyivät Charlesin huonoa
tilaa. Yhden ainoan viikon kuluessa hän oli laihtunut ja tullut kauhean
kalpeaksi, ja hän yski lakkaamatta. Hän kertoi, että he lääkärin
nimenomaisesta määräyksestä matkustaisivat seuraavana torstaina
Cannes’iin.
He poistuivat aikaisin, ja Duroy sanoi päätään pudistaen:
"Eipä hänellä luulisi olevan hauskaa. Hän ei arvattavasti tule kovin
vanhaksi." Rouva de Marelle vakuutti juhlallisesti: "Oh, hän on
mennyttä miestä. Mutta hänen on onnistunut saada kyvykäs vaimo."