Asianajotoimisto.
17, Rue des Vosges,
Arvoisa rouva.
Minulla on kunnia pyytää Teitä saapumaan toimistooni kello kahden ja
neljän välillä iltapäivällä tiistaina, keskiviikkona tai torstaina,
erään asian takia, joka koskee Teitä.
Pyytäen Teitä vastaanottamaan erinomaisen kunnioitukseni vakuutuksen
jään odottamaan arvoisaa käyntiänne.
_Lamaneur_.
Asianajaja.
Nyt oli Georges’in vuoro punastua: "Tämän täytyy koskea testamenttia.
Mutta onpa hullunkurista, että hän kutsuu sinut eikä minua, joka lain
mukaan olen perheen päämies."
Madeleine ei ensin vastannut mitään, mutta sanoi sitten hetken
mietittyään: "Haluatko, että menemme sinne heti?"
"Kernaasti."
Heti aamiaisen syötyään he lähtivät.
Heidän saavuttuaan herra Lamaneurin toimistoon ensimmäinen kirjanpitäjä
nousi huomattavan innokkaana paikaltaan ja johdatti heidät isäntänsä
huoneeseen.
Asianajaja oli pieni pullea herra, jossa kaikki oli pyöreää:
Hänen päänsä oli kuin pallo, joka oli naulattu kiinni toiseen palloon.
Siitä taas erkanivat hänen jalkansa, jotka olivat niin lyhyet ja
pienet, että nekin muistuttivat kahta palloa.
Hän tervehti, osoitti kahta tuolia ja sanoi kääntyen Madeleinen
puoleen: "Hyvä rouva, olen pyytänyt teitä tulemaan tänne ilmoittaakseni
teille kreivi de Vaudrecin viimeisen tahdon, joka koskee teitä."