Georges jatkoi: "Aikaahan on kello yhdeksään asti, vai kuinka?
Teillähän ei ole sen kellonlyönnin jälkeen oikeutta tunkeutua
yksityiseen huoneistoon toteamaan aviorikosta?"
"Aivan niin, kello seitsemään talvella ja kello yhdeksään maaliskuun
viimeisestä päivästä. Tänään on huhtikuun viides, ja meillä on siis
aikaa kello yhdeksään asti."
"No, herra komissaari, minulla on tuolla alhaalla vaunut. Voimme ottaa
mukaamme ne konstaapelit, jotka seuraavat teitä, ja sitten odotamme
hetken oven ulkopuolella. Mitä myöhemmin tulemme, sitä suurempi
mahdollisuus meillä on yllättää heidät verekseltään."
"Kuten haluatte, herra."
Komissaari poistui huoneesta ja tuli takaisin yllään päällystakki, joka
kätki hänen kolmivärisen virkanauhansa. Hän väistyi sivulle antaakseen
sanomalehtimiehen mennä edellään. Mutta sanomalehtimies, jonka
ajatukset pyörivät jossakin muussa, kieltäytyi menemästä edellä ja hoki
hajamielisenä: "Teidän jälkeenne... teidän jälkeenne."