Du Roy selitti: "Se on todella liian paksua. Mutta mitä tuohon
Laroche-hölmöön tulee, niin kyllä minä hänet nitistän. Mokoma huijari!
Varokoon itseään... varokoon itseään tarkoin... Tuo ministeripöhkö
minulla jo on haarukkani kärjessä!"
Sitten hän kävi miettiväiseksi ja mutisi: "Mutta olisihan tuota juttua
sentään käytettävä hyväkseen."
"Sinä voit kyllä vielä ostaa Marokon papereita", rouva Walter sanoi.
"Niiden kurssi on vielä toistaiseksi vain seitsemänkymmentäkaksi."
Du Roy jatkoi: "Niinpä kyllä, mutta minulla ei ole rahoja
käytettävissäni."
Rouva Walter kohotti häneen silmänsä, jotka olivat täynnä rukousta:
"Olen ajatellut sitäkin seikkaa, aarteeni, ja jos olisit oikein, oikein
kiltti ja vähän rakastaisit minua niin voisin lainata sinulle."
Du Roy vastasi nopeasti, melkein tylysti: "Mitä siihen tulee, niin
kieltäydyn paikalla."
Rouva Walter kuiskasi hellyttävällä äänellä: "Kuule, voit tehdä
sen tarvitsematta lainata minulta. Tahtoisin itseäni varten ostaa
kymmenellätuhannella frangilla Marokon papereita hankkiakseni
itselleni pienen käsikassan. Tai olkoon menneeksi, otan
kahdellakymmenellätuhannella. Sinä annat puolet. Tietysti ymmärrät,
etten minä tästä tee tiliä Walterille. Ne eivät siis ole rahoja,
jotka olisi maksettava juuri nyt. Jos onnistumme, niin voitat
seitsemänkymmentä tuhatta frangia. Ellemme onnistu, niin olet velkaa
minulle kymmenen tuhatta, jotka maksat takaisin, milloin haluat."