Ja hän istui tuota käyntikorttia tuijottaen liikkumattomana ja
mietteissään. Hänessä syttyi viha tuota paperipalaa kohtaan, kiivas
viha, johon sisältyi omituinen epämiellyttävä tunne. Koko juttuhan oli
sulaa hulluutta! Hän otti käteensä kynsisakset, jotka olivat sattumalta
esillä, ja pisti niillä kortin puhki nimen kohdalla, aivan kuin hän
olisi tikarinpistolla lävistänyt jonkun.
Hänen siis piti tapella, tapella pistooli kädessä! Miksi hän ei ollut
valinnut miekkaa? Siitä taistelusta hän olisi selviytynyt naarmu
käsivarressa tai kädessä. Mutta pistoolin seurauksista ei koskaan
voinut mennä takuuseen.