Nuori mies nauroi. Kertomus huvitti häntä. Hän houkutteli
Clotilden puhumaan hullutuksia, lörpöttelemään, kertomaan kaikki
lapsellisuutensa, kaikki suloiset tuhmuutensa, joilla rakastavaiset
ilahduttavat toisiaan. Nämä hellittelyt, joita hän rouva de Marellen
lausumina piti ihastuttavina, olisivat kiihottaneet hänet raivoon, jos
ne olisi sanonut rouva Walter.
Myös Clotilde nimitti häntä "rakkaakseen, pojukseen, aarteekseen".
Nämä sanat tuntuivat Du Roysta suloisilta ja hyväileviltä. Tuon toisen
naisen sanomina ne ärsyttivät ja ällöttivät häntä. Sillä rakkauden
sanat, jotka aina ovat samat, saavat makunsa niistä huulista, jotka
niitä lausuvat.
Nauttiessaan Clotilden lapsellisuuksista hän koko ajan ajatteli
niitä kymmeniätuhansia frangeja, jotka hän pian ansaitsisi, ja äkkiä
hän keskeytti rakastajattarensa puhetulvan ravistamalla kahdesti
etusormeaan: "Kuulehan, pienokaiseni, annan suoritettavaksesi
erään tehtävän. Vie miehellesi minulta sellaiset terveiset, että
hänen on huomenna ostettava kymmenellätuhannella frangilla Marokon
valtionobligaatioita, joiden kurssi nyt on seitsemänkymmentäkaksi.
Lupaan hänelle, että hän ansaitsee kuusi- tai kahdeksankymmentätuhatta
frangia kolmen kuukauden kuluessa. Mutta sano hänelle, että hänen on
oltava asiasta ehdottomasti vaiti. Sano hänelle minun sanoneen, että
Tanger’n retkikunta on päätetty asia ja että Ranskan valtio takaa
Marokon valtiovelan. Mutta älä kerro tästä toisille. Uskon sinulle
valtiosalaisuuden."
Clotilde kuunteli häntä vakavana ja sanoi sitten: "Kiitos. Ilmoitan
miehelleni jo tänä iltana. Voit luottaa häneen, hän ei tuiskahda
sanaakaan. Hän on hyvin luotettava. Ei ole mitään vaaraa."
Hän oli syönyt loppuun kaikki kastanjat. Hän rutisti pussin palloksi
käsissään ja heitti sen uuniin. Sitten hän sanoi: "Nyt menemme
levolle." Ja istualtaan hän alkoi avata Georgesin liivejä.
Äkkiä hän keskeytti, veti napinreiästä esiin pitkän hiuksen ja
purskahti nauruun: "Katsohan! Olet saanut liiveihisi Madeleinen
hiuksen. Oletpa sinä uskollinen aviopuoliso!"
Mutta sitten hän jälleen tuli vakavaksi ja silmäili tarkasti kättään
vasten löytämäänsä melkein huomaamatonta suortuvaa. Hän mutisi: "Se ei
ole Madeleinen, se on tumma."