"Se riittää."
Virkamies teki joitakin muistiinpanoja huoneen kunnosta ja
kalustuksesta. Ministeri, joka oli pukeutunut valmiiksi ja odotti
nyt päällystakki käsivarrella, kysyi komissaarin lopetettua
kirjoittamisensa.
"Tarvitsetteko minua vielä, herra komissaari. Mitä minun on tehtävä?
Voinko poistua?"
Du Roy katsahti häneen ja nauroi hävyttömästi: "Miksi poistuisitte? Me
olemme lopettaneet. Voitte mennä sänkyyn takaisin, me jätämme teidät
rauhaan."
Sitten hän kosketti sormellaan poliisiupseerin hihaa.
"Nyt lähdemme herra komissaari, meillä ei ole täällä enää mitään
tekemisiä."
Hieman hämmästyneenä poliisiupseeri seurasi häntä, mutta makuuhuoneen
ovella Georges pysähtyi antaakseen hänen mennä edellä. Toinen
kieltäytyi kohteliaasti.
Du Roy oli itsepintainen: "Teidän jälkeenne, pyydän." Komissaari sanoi:
"Teidän jälkeenne." Silloin sanomalehtimies kumarsi ja sanoi ivallisen
kohteliaasti: "Nyt on teidän vuoronne, herra komissaari, minähän olen
täällä melkein kuin kotonani."
Sitten hän sulki varovasti oven kasvoillaan säädyllisen hienostunut
ilme.
Tuntia myöhemmin Georges saapui _La Vie Françaisen_ toimitukseen.
Johtaja Walter oli jo siellä, sillä hän johti ja valvoi edelleenkin
huolellisesti lehteään, joka nyt oli päässyt suunnattomaan vauhtiin ja
suuresti edisti hänen pankkinsa yhä kasvavia rahakeinotteluja.
Johtaja kohotti päätään ja kysyi: "Kas, te olette täällä? Minkä
tähden olette niin kummallisen näköinen? Miksi ette tullut meille
päivälliselle? Missä olette ollut?"
Nuori mies, joka oli varma sanojensa vaikutuksesta, selitti, korostaen
jokaista sanaa:
"Olen kukistanut ulkoministerin."
Toinen luuli hänen laskevan leikkiä.
"Kukistanut... Mitä tarkoitatte?"
"Olen kaatanut hallituksen. Ei muuta. Olikin jo aika ajaa pellolle se
hylky."
Ukko luuli, että hänen kronikoitsijansa oli humalassa. Hän mutisi: "No,
no, lörpöttelette turhia."
"En lainkaan. Yllätin juuri herra Laroche-Mathieun itse teosta
vaimoni kanssa. Poliisikomissaari on todennut rikoksen. Ministeri on
kukistunut."
Walter työnsi ällistyneenä silmälasinsa otsalleen ja kysyi: "Ettehän
vain tee minusta pilaa?"
"En ollenkaan. Vieläpä aion kirjoittaa pienen pätkänkin tästä jutusta."
"Mutta mihin oikeastaan pyritte?"
"Tahdon kukistaa huijarin, roiston, yhteiskunnan pahantekijän!" George
laski hattunsa tuolille ja lisäsi: "Varotkoot itseään ne, jotka
asettuvat tielleni. Minä en koskaan anna anteeksi."