He erosivat. Rouva Walter kääntyi oikealle, Du Roy vasemmalle.
Du Roy meni aina ulkobulevardille asti. Siellä hän kääntyi ja poikkesi
boulevard Malesherbes’ille. Verkalleen sitä pitkin astellessaan hän
huomasi erään konditorion ikkunassa lasimaljakon, jossa oli sokeroituja
kastanjia. Hän ajatteli: "Ostanpa puoli kiloa Clotildelle!" Ja hän osti
niitä kokonaisen pussillisen, sillä Clotilde piti kovin näistä makeista
hedelmistä. Kello neljältä hän oli jälleen rue de Constantinoplella
odottamassa nuorta rakastajatartaan.
Tämä tuli hieman myöhästyneenä, sillä hänen miehensä oli tullut
kotiin neljäksitoista päiväksi. Hän kysyi: "Voitko tulla luokseni
päivälliselle huomenna? Mieheni olisi mielissään, jos saisi tavata
sinua."
"En, olen kutsuttu johtajan luokse. Meidän on keskusteltava erinäisistä
poliittisista ja taloudellisista asioista."
Clotilde oli riisunut hattunsa, ja nyt hän riisui myös kureliivinsä,
joka ahdisti häntä liiaksi.
Du Roy osoitti makeispussia, joka oli uunin kulmalla. "Olen ostanut
sinulle vähän sokeroituja kastanjia."