Du Roy vastasi: "Minä täällä! Ei kannata temppuilla!" Kevyet askelet,
paljaiden jalkojen askelet, poistuivat ja tulivat takaisin muutaman
sekunnin kuluttua.
Georges sanoi: "Ellette avaa, niin iskemme oven säpäleiksi." Hän
tarttui messinkiseen ovenkahvaan ja painoi hitaasti olkapäällään. Kun
kukaan ei vastannut, hän töytäisi ovea niin voimakkaasti, että vanha
lukkorähjä särkyi, irrottuneet ruuvit lensivät irti puusta, ja nuori
mies oli vähällä kaatua Madeleinen päälle. Tämä seisoi eteisessä yllään
vain paita ja hame, tukka epäjärjestyksessä, jalat paljaina ja kynttilä
kädessä.
Du Roy huusi: "Se on hän! Nyt hän on klikissä!" Ja hän syöksyi
huoneistoon. Komissaari, joka oli ottanut hatun päästään seurasi
jäljessä. Ja kauhistunut nuori nainen tuli heidän perässään valaisten
tietä kynttilällä.
He menivät läpi ruokasalin, jonka pöydällä vielä oli aterian jätteitä:
tyhjiä samppanjapulloja, avonainen hanhenmaksatölkki, kaluttuja
kanankoipia ja puoliksi syötyjä leivänviipaleita. Astiakaapin päällä
oli kaksi lautasta tyhjine osterinkuorineen.
Makuuhuone muistutti taistelukenttää. Naisen leninki oli heitetty
tuolinselkämykselle ja miehen housupari riippui hajareisin erään
nojatuolin käsinojalla sängyn jalkopään alla.
Makuuhuone, jokapäiväisin huonekaluin kalustettu vuokratalon huone, oli
täynnä sitä vastenmielistä, tympäisevää hotellinhajua, jota erittävät
ikkunaverhot, sängynpatjat, seinät, tuolit. Se oli kaikkien niiden
henkilöiden lemua, jotka olivat nukkuneet tässä julkisessa asunnossa,
eläneet siellä päivän tai kuusi kuukautta ja jättäneet jälkeensä
jotakin omasta hajustaan, ihmishajusta, joka yhdistyneenä edellisten
asukkaiden hajuun muodostaa heikon löyhkän, makean ja sietämättömän,
tuon tutun löyhkän, joka on samanlainen kaikissa tällaisissa paikoissa.
Uuninkulmalla vetelehti hedelmälautanen, pullo chartreuseä ja kaksi
pientä lasia, jotka vielä olivat puolillaan likööriä. Pronssisen
pöytäkellon taulun peitti korkea hattu.
Komissaari kääntyi nopeasti ja katsoi Madeleinea suoraan kasvoihin:
"Te siis olette rouva Claire-Madeleine Du Roy, sanomalehdentoimittajan
ja täällä läsnäolevan herra Prosper-Georges Du Royn laillisesti vihitty
vaimo?"
Madeleine vastasi tukahtuneella äänellä:
"Niin olen, herra."
"Mitä teette täällä?"
Madeleine ei vastannut.
Virkamies jatkoi: "Mitä te teette täällä? Löydän teidät paikasta, joka
ei ole kotinne, kalustetusta huoneesta, ja te olette melkein alasti.
Minkä tähden olette tullut tänne?" Hän odotti hetken. Kun Madeleine
yhä oli vaiti, virkamies jatkoi: "Ellette halua tunnustaa, rouva, niin
minun on pakko itse ottaa selko asiasta."
Sängystä, peitteen alta, häämöttivät jonkun vartalon ääriviivat.