Vihdoin rouva de Marelle myöntyi: "No, olkoon, huomenna. Kello viisi."

Duroy huokasi pitkään ilosta. Ja he alkoivat jutella melkein

rauhallisesti ja aivan tuttavallisesti, aivan kuin olisivat olleet

tuttuja jo kaksikymmentä vuotta.

Äkkiä heitä hätkähdytti ovikellon soitto, ja he loittonivat toisistaan

nopeasti.