Georges epäröi katsellen tyttöä sivulta: "Rakastatteko minua niin
paljon, että voisitte tehdä jonkin mielettömyyden?"
Suzanne vastasi päättäväisesti:
"Rakastan."
"Suuren mielettömyyden?"
"Niin."
"Suurimman kaikista mielettömyyksistä?"
"Niin."
"Onko teillä tarpeeksi rohkeutta uhmataksenne isäänne ja äitiänne?"
"On."
"Oikeinko totta?"
"Niin."
"Hyvä. On yksi keino, yksi ainoa! Asian täytyy saada alkunsa teistä
eikä minusta. Te olette hemmoteltu lapsi, teillä on lupa sanoa mitä
tahansa, eikä kukaan ihmettele rohkeutta, jos te sitä osoitatte.
Kuulkaa siis. Kun tulette tänä iltana kotiin, niin menkää ensin äitinne
luo, kun hän on aivan yksinään. Ja hänelle te tunnustatte, että
haluatte mennä kanssani naimisiin. Hän tietysti kiihtyy suunnattomasti,
suuttuu kovasti..."