Ja he lähtivät kulkemaan pitkin boulevard Malesherbes’iä hitain askelin.
Pariisi oli miltei autio tänä iltana. Oli kolea ilta, tuollainen ilta,
jolloin äärettömyyden tuntu on tehoavampi kuin tavallisesti, jolloin
tähdet tuikkivat korkeammalla kuin muulloin ja jolloin ilmassa värjyy
se jäinen henkäys, joka tulee niin kaukaa, kauempaa kuin taivaan tähdet.
Molemmat miehet puhuivat aluksi sangen vähän. Sitten Duroy virkkoi
jotakin sanoakseen:
"Herra Laroche-Mathieu tuntuu hyvin älykkäältä ja taitavalta mieheltä."