"Satuin eilen illalla kuulemaan muutaman sanan mieheni ja Larochen
keskustelusta. Sitä paitsi he eivät minulta muutenkaan salaa juuri
mitään. Mutta Walter pyysi, ettei ministeri kertoisi asiaa sinulle,
jottet paljastaisi salaisuutta."
Du Roy oli laskenut hattunsa tuolille. Hän odotti jännittyneenä.
"No, mikä sitten on kysymyksessä?"
"Marokko aiotaan vallata!"
"Vielä mitä! Olen juuri ollut aamiaisella Larochen luona, joka melkein
saneli minulle kaikki hallituksen suunnitelmat."
"Ei, ystäväni, he ovat vetäneet sinua nenästä, koska he pelkäävät
suunnitelmiensa ilmitulemisla."
"Istuhan", Georges sanoi.
Ja hän istuutui itse nojatuoliin. Silloin rouva Walter veti esiin
pienen jakkaran, istahti sille ja asettui nuoren miehen polvien väliin.
Ja hän jatkoi hellivällä äänellä: "Ajattelen aina vain sinua ja koetan
tarkoin kuunnella kaikkea, mitä ympärilläni kuiskaillaan."
Ja hän alkoi hiljaa selittää Du Roylle jo jonkin aikaa aavistaneensa,
että oli tekeillä jotakin Du Royn selän takana ja että nuorta miestä
käytettiin välikappaleena, samalla kun pelättiin hänen apuaan.