"Tunisista Tanger’hen."
"Mainiota."
Ja Du Roy meni kaivamaan _La Vie Françaisen_ kätköjä löytääkseen
ensimmäisen artikkelinsa: _Afrikkalaisen sotilaan muistelmia_,
joka uudelleen ristittynä ja joka kohdaltaan vähän kohenneltuna
ja muunneltuna erinomaisesti kelpasi tarkoitukseen, koska kerran
oli kysymys siirtomaapolitiikasta, Algerian väestöstä ja Oranin
departementtiin lähetettävästä sotilasretkikunnasta.
Kolmessa neljännestunnissa koko kirjoitus oli muovailtu uudelleen ja
siroteltu täyteen nykyhetken kastiketta ja uuden hallituksen ylistystä.
Johtaja luki kirjoituksen ja julisti: "Se on mainio... mainio...
mainio... Te olette korvaamaton apulainen. Onnittelen teitä."
Ja Du Roy meni kotiin päivälliselle tyytyväisenä päiväänsä huolimatta
Kolminaisuudenkirkossa kärsimästään tappiosta, sillä hän piti varmana,
että peli oli voitettu.
Hänen vaimonsa odotti häntä kuumeisena. Nähdessään miehensä hän huusi:
"Tiedätkö, että Laroche on ulkoministeri?"
"Tiedän. Olen kirjoittanut sen takia Algeriaa koskevan artikkelinkin."
"Minkä artikkelin?"
"Oh, tunnet sen kyllä, ensimmäisen, jonka kirjoitimme yhdessä:
_Afrikkalaisen sotilaan muistelmia_. Luin sen lävitse ja muovailin
uuteen tilanteeseen sopivaksi."