Du Roy murahti: "Ethän vain nyt taas aloita."

Rouva Walter seisoi aivan hänen vieressään odottaen vain pientä hymyä

tai elettä heittäytyäkseen hänen syliinsä.

Hän kuiskasi: "Tälläkö tapaa kohdellaksesi sinä minut otit. Sinun olisi

pitänyt antaa minun jäädä järkeväksi ja onnelliseksi, kuten olin ennen.

Muistatko, mitä sanoit minulle kirkossa ja kuinka suorastaan väkisin

toit minut tähän huoneeseen? Ja kuinka puhuttelet minua nyt, kuinka

otat minut vastaan? Jumalani! Jumalani! Kuinka paha sinä olet minulle!"

Du Roy polki jalkaansa ja huusi raivoissaan:

"Vaikene jo! Olen saanut tarpeekseni. Enhän enää voi tavata sinua

hetkeäkään, ennen kuin jo aloitat tuon valitusvirtesi. Voisi todella

luulla, että ottaessani sinut olit vain kahdeksantoista vanha ja

kokematon kuin enkeli. Ei, rakkaani, katsellaanpa vain asiaa sen

oikeassa valossa. Tässä ei ole kysymyksessä mikään alaikäisen

harha-askel. Sinä antauduit minulle täysin tietoisena teostasi. Olen

sinulle suuresti kiitollinen, mutta enhän voi roikkua hameissasi

kuolemaani saakka. Sinulla on mies ja minulla vaimo. Emme ole kumpikaan

vapaita. Olemme kevytmielisesti antaneet oikun viekoitella itsemme. Nyt

olkoon kaikki lopussa!"

Rouva Walter sanoi: "Oh, sinä olet epähieno! Sinä olet raaka! Sinä olet

alhainen! Ei! Minä en ollut nuori tyttö, mutta minä en koskaan ollut

rakastanut, en koskaan langennut..."

Du Roy keskeytti: "Tuon olet sanonut minulle jo sata kertaa. Tiedän

tuon kaiken. Mutta sinulla on kaksi lasta... minä en poiminut

ensimmäistä kukkaa..."

Hän painoi molemmat kätensä rintaansa vasten ja alkoi hengittää

katkonaisesti, nyyhkytysten tunkeutuessa hänen kurkkuunsa.

Kun Du Roy näki kyyneleet, hän otti hattunsa uuninkulmalta: "Vai niin,

sinä rupeat itkemään. Hyvää yötä sitten! Tällaistako kohtausta varten

sinä pyysit minua tulemaan?"

Rouva Walter liikahti asettuakseen hänen tielleen, otti nopeasti

taskustaan nenäliinan ja kuivasi silmänsä hätäisellä liikkeellä. Hän

pakotti äänensä varmemmaksi ja sanoi tärisyttävän tuskan silloin

tällöin katkaistessa hänen puheensa:

"Ei... tulin... tulin antamaan sinulle erään uutisen... poliittisen

uutisen... auttaakseni sinua ansaitsemaan viisikymmentätuhatta

frangia... tai enemmänkin... jos vain haluat."

Kaunis ystävä · 第 127 / 188 题