Asianajaja lisäsi: "Luen teille heti tämän asiakirjan, joka muuten on
hyvin lyhyt."
Hän otti erään paperin, joka oli salkussa hänen edessään, ja luki:
"Allekirjoittanut Paul-Emile-Cyprien-Gontran, Vaudrecin kreivi,
ilmoittaa sielultaan ja ruumiiltaan terveenä täten viimeisen tahtonsa.
Kun kuolema milloin tahansa voi meidät kohdata, tahdon, tietäen sen
tulon, ajoissa kirjoittaa testamenttini, joka on säilytettävä herra
Lamaneurin hallussa.
Kun minulla ei ole rintaperillistä, säädän koko omaisuuteni, jonka
muodostavat kuudensadantuhannen frangin arvoiset arvopaperit
ja viidensadantuhannen frangin arvoiset kiinteistöt, rouva
Claire-Madeleine Du Roylle ilman mitään ehtoja tai vaatimuksia. Pyydän
häntä vastaanottamaan tämän lahjan kuolleelta ystävältään, joka siten
on tahtonut osoittaa lämmintä, syvää ja kunnioittavaa ystävyyttä."
Asianajaja lisäsi: "Siinä kaikki. Tämä asiapaperi on päivätty viime
elokuussa, ja sillä korvattiin toinen samanlainen paperi, joka oli
laadittu kaksi vuotta sitten rouva Claire-Madeleine Forestier’n
nimelle. Minulla on tallella tämä ensimmäinenkin asiakirja, joka, jos
suvun taholta tehdään testamenttia vastaan moite, voi todistaa, ettei
kreivi de Vaudrec ollut muuttanut tahtoaan."
Madeleine, joka oli hyvin kalpea, tuijotti kengänkärkiinsä. Georges
nyki hermostunein sormin viiksenpäitään. Oltuaan hetken vaiti
asianajaja jatkoi: "On luonnollista, herra, ettei rouvanne voi ottaa
vastaan perintöä ilman teidän suostumustanne."