Lopuksi hän kumartui ulos vaunuista, nykäisi kuskia hihasta, käski
hänen pysähdyttää, avasi oven ja hyppäsi kadulle.
Duroy tahtoi seurata häntä, mutta nainen huusi: "Minä kiellän sinua
tulemasta mukaani!" Hän huusi niin kovalla äänellä, että ohikulkijat
pysähtyivät piiriin hänen ympärilleen, eikä Duroy uskaltanut
liikahtaakaan skandaalin pelosta.
Rouva de Marelle otti esiin rahakukkaronsa ja alkoi vaunujen lyhdyn
valossa poimia siitä rahoja. Hän otti kaksi frangia ja viisikymmentä
centimea, jotka hän painoi ajurin käteen sanoen vapisevalla äänellä:
"Olkaa hyvä... tässä ovat rahanne... Minä maksan... Viekää kotiinsa tuo
rähjä... rue Boursault, Batignolles."
Ympärillä seisova ihmisjoukko riemuitsi. Eräs herrasmies sanoi:
"Mainiota, tyttöseni!" Ja eräs vaunujen luona seisova sakilainen pisti
päänsä sisään vaunujen ikkunasta ja huusi kimakalla äänellä: "Hyvästi,
äijä!"
Vaunut lähtivät liikkeelle naurunremakan seuraamana.
6
Seuraavana päivänä Georges Duroy heräsi sangen murheellisena.
Hän pukeutui hitaasti ja istuutui sitten ikkunan ääreen miettimään.
Koko hänen ruumistaan kivisti, aivan kuin hän olisi illalla saanut
hyvän selkäsaunan.
Pakko hankkia rahaa teki hänet levottomaksi, ja hän lähti Forestier’n
luo.
Hänen ystävänsä otti hänet vastaan työhuoneessaan, lämmitellen
jalkojaan pesän edessä.
"Oletpa sinä aikaisin liikkeellä."
"Tärkeä asia. Olen joutunut kunniavelkaan."
"Pelissäkö?"