Ja hetken mietittyään hän lisäsi: "Kun tarkemmin ajattelen, niin
muistan erään jatkon, joka sinun silloin piti kirjoittaa ja jonka...
jätit sikseen. Voimme ryhtyä siihen nyt. Saisimme siitä hauskan sarjan,
joka sopii tilanteeseen."
Du Roy vastasi istuutuen liemilautasensa ääreen: "Erinomaista. Nythän
ei enää ole mitään esteitä, kun aisankannattaja Forestier on kuollut."
Madeleine vastasi kylmällä ja loukkaantuneella äänellä:
"Sinun leikinlaskusi on enemmän kuin sopimatonta, ja minä pyydän sinua
lopettamaan sen. Olet jatkanut sitä jo aivan liian kauan."
Du Roy aikoi antaa ivallisen vastauksen, mutta samassa hänelle tuotiin
sähke, jossa olivat vain seuraavat allekirjoitusta puuttuvat sanat:
"Olin suunniltani. Antakaa anteeksi ja tulkaa huomenna kello neljä Parc
Monceauhon."
Du Roy ymmärsi, ja mieli äkkiä iloisena hän sanoi vaimolleen pannen
paperin taskuunsa:
"En sano niin enää, rakkaani. Se on tyhmää. Myönnän sen."
Ja hän alkoi syödä.
Syödessään hän koko ajan muisteli sähkeen sanoja: "Olin suunniltani.
Antakaa anteeksi ja tulkaa huomenna kello neljä Parc Monceauhon." Rouva
Walter siis taipui. Sähke merkitsi: "Minä antaudun, olen teidän, missä
ja milloin vain haluatte."
Georges purskahti nauruun. Madeleine kysyi:
"Mikä nyt naurattaa?"
"Ei mikään erikoinen. Ajattelen vain erästä pappia, jonka äskettäin
tapasin ja joka nyt lienee sangen ällistyneen näköinen."
Du Roy saapui täsmällisesti kohtauspaikalle. Puiston kaikilla
penkeillä istui lämmön rasittamia porvareita ja huolettoman näköisiä
lapsentyttöjä, jotka näyttivät uneksivan, sillä välin kun lapset
peuhasivat käytävien hiekassa.
Hän löysi rouva Walterin pienten antiikkisten raunioiden luota, joiden
lähellä poreilee lähde. Nainen kiersi solakoiden pylväiden muodostamaa
ympyrää, kasvoillaan levoton ja onneton ilme.
Kun Du Roy oli tervehtinyt, rouva Walter sanoi:
"Täällä puistossa on niin paljon ihmisiä!"
Du Roy käytti tilaisuutta hyväkseen: "Se on totta. Haluatteko, että
menemme jonnekin muualle."
"Mutta minne?"
"Minne tahansa. Ottakaamme vaikka ajuri. Jos laskette ikkunaverhon
alas, niin olette täydessä turvassa."
"Ehkä niin on parempi. Täällä ihan kuolen pelosta."
"No, siinä tapauksessa löydätte minut viiden minuutin kuluttua
ulkobulevardille johtavan puistonportin luota. Haen sinne ajurin."