Papin perhe;
章节目录
共 177 题- PAPIN PERHE; HÄN ON SYSMÄSTÄ; SPIRITISTINEN ISTUNTO
- Minna Canth
- PAPIN PERHE
- Näytelmä neljässä näytöksessä
- HENKILÖT:
- ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
- MAIJU. Koht'sillään--heti paikalla--
- MAIJU.--neljäkolmatta, viisikolmatta, kuusikolmatta, seitsemänkolmatta--
- MAIJU. Eikös Martha sitä--
- MAIJU. Ei enemmän, puoli minuttia vaan. (Menee.)
- MARTHA. Herra Jumala, jos tähän vielä vieraita lykkää--
- ELISABETH. Mistäpä minä--
- MAIJU. "Komean kynnet ne--"
- MAIJU (painautuu alas ja itkee kovemmin.)
- ELISABETH. Elä käytä semmoisia sanoja kuin--»valhetta». He erehtyivät--
- MARTHA (tulee). No, herra siunaa--
- MAIJU. Narraa!--Mamma, olisikohan--
- MAIJU. Niin, sinä se olet, sinä itse! Sinä, sinä si--
- MAIJU. Jussi! Malta sinä
- MAIJU. Minä en ole mikään lapsi, kuuletko sinä--
- JUSSI. Tule, tule--
- MAIJU. Jotain hyvin, hyvin merkillistä. Sinä et voi aavistaa--
- HANNA. Olen oikein utelias--
- HANNA. Jos mamma tahtoo--
- MAIJU. Että panettelevat ja juoruavat--
- HANNA. Niin, emmeköhän sitten--
- ELISABETH. Täällä on kysymys--
- HANNA. Tulen minäkin vanhaksi aikaa voittaen. (menee.)
- TEUVO. No, varmaan. Kun saisivat elää luonnollista elämää--
- TOINEN NÄYTÖS.
- ELISABETH. Mutta, hyvä Henrik, onhan meillä riittänyt tähänkin asti.--
- JUSSI. Pitkään.--Viivyimme kovin myöhään illalla niemellä--
- JUSSI. Minähän se olin. Pieniä kynäpiirteitä vaan--
- ELISABETH. Kiitos, minä tyydyn yhteen.--
- MAIJU. Kukaan muu ei olisi hoksannut--
- HANNA. Hiljaa, pappa tulee--
- HANNA. Ei, pappa--
- HANNA. Pappa, rakas.--
- ELISABETH. Henrik, elä kiivastu--
- ELISABETH. Henrik--
- HANNA. Pappa, rakas pappa--
- PASTORI. Sinä uskallat--
- KOLMAS NÄYTÖS.
- MARTHA. Onhan niitä aina hupsuja--
- MARTHA. Hyvä! (Menee.)
- MAIJU. Voi, se on niin uhkarohkeata, niin tavatonta--
- MAIJU. Tämäpä on niin vallan toista, niin hirveätä--
- MAIJU. Että veisitte minut pois--että menisimme--
- MAIJU. Luulitteko että minä--ha-ha-ha-ha--
- MAIJU. Onhan se kumminkin. Kun vanhempieni tietämättä--
- TEUVO. Siitä ei puhettakaan--
- MAIJU. Ja ehkäpä Jussi ja Hannakin voivat antaa minulle sen verran--
- TEUVO. Mitä turhia--
- MAIJU. Hyvästi!--Voi kuinka minua pelottaa--
- MAIJU. Niitä ei ole täällä--
- MAIJU. En minä huoli kahvista--Te olette ne varmaan vienyt johonkin--
- MARTHA. Jumala, kuinka se on kiukkuinen tänä päivänä. (Menee oikeaan.)
- MAIJU. En minä tahdo, pappa, en--
- MAIJU. En mitään. Voi--kuinka on vaikeata--
- PASTORI. Varro, minä haen sinulle. (Menee kammariinsa.)
- MAIJU. En minä huoli, pappa--taivas, kello kohta puolivälissä--
- MAIJU. Ei.--En välitä kirjoista--ei minua haluta--
- PASTORI. Elähän nyt huoli puhua niistä--
- MAIJU. Hyvästi, pappa! (Syleilee häntä rajusti ja juoksee pois.)
- PASTORI. Niin--tietysti minä heitä tarkoitan. (Painuu papereihinsa.)
- MARTHA. Eihän se ole Maiju neiti kotonakaan. (Menee.)
- PASTORI. Annapas tänne.--(Lukee.) Kuinka? Minä en ymmärrä.--
- ELISABETH. Ei tarvitse. (Martha menee.)
- NELJÄS NÄYTÖS.
- TEUVO. Ei, mutta kuulkaa nyt, neiti Hanna--
- HANNA. Kannattaako niistä kertoakaan? (Istuu käsityötä tekemään.)
- TEUVO. Tulen, tulen. Hyvästi siksi aikaa. Menee.)
- HANNA. No niin--vaan minä en ymmärrä--
- JUSSI. Vielä minä sen panen alle. Ellet usko sanaa, niin--
- MAIJU. Hyvästi. (Menee kiireesti eteiseen.)
- HANNA. St! Joku tuli eteiseen. (Menee katsomaan.)
- HANNA. Pappako? (Juoksee ulos.)
- TEUVO. Kyllä, kyllä. (Menee.)
- PASTORI. Hyvä! (Tulee sisään, sanomalehti kädessä. Hanna seuraa häntä.)
- HANNA. Taidat olla oikeassa. (Peittää kasvonsa käteen.)
- VOSSIKKA. Kiitän. (Menee.)
- MAIJU. Ei, vettä minä ennemmin--
- HANNA. Mitä? Sinä et siis--? (Katsoo Jussiin.)
- HANNA. Elä hätäile suotta, hyvä lapsi. Olipa tuo nyt mitä tahansa--
- MAIJU. Ikkunan alle pysähtyivät. (Serenaadi alkaa ikkunan takana.)
- LAULAJAT. Eläköön! (Poistuvat marssia laulaen.)
- HANNA. Elä säikähdä! Maiju, rakas--
- MAIJU. Ei, haamu, sama haamu--
- MAIJU. Ei, ei--
- MAIJU. Hanna! Hän tahtoo minut tappaa--
- HANNA. Hän pyörtyy. Pappa, voi, te säikytätte hänet kuoliaaksi--
- JUSSI (oikealta). Ei tänne! (Sulkee oven.)
- PASTORI. Tulisin vaan rauhoittamaan. En minä häntä nuhtele--
- JUSSI. Minä tahtoisin välttää riitaa--
- HÄN ON SYSMÄSTÄ
- Huvinäytelmä yhdessä näytöksessä
- HENKILÖT:
- Kulissien takaa kuuluu tiukujen helinää ja ajoa.)
- ROUVA OKSMAN. Hm--hm--
- ROUVA OKSMAN. Kyllä. (Menee perältä oikeaan.)
- KAUPPANEUVOS. Vähän hulivili vaan--
- KERTTU.--kotoisin Sysmästä--
- KAUPPANEUVOS.--niin, tuota noin--
- KAUPPANEUVOS. Niin hän pelkää--
- KERTTU. Sinä vaan et tahdo puhua oikein suoraan, eno--
- ROUVA OKSMAN (tulee kiireesti). Joutuun, joutuun, varatuomari--
- KERTTU. Niin, mutta, mutta--
- KAUPPANEUVOS. Ei mitään muttaa! (Työntää hänet paviljonkiin.)
- VALTER. Niin, hyvä rouva Oksman. Me kun nukuimme yli aamiaisen--
- VALTER. Mutta kuulkaahan nyt, setä--
- TOINI. Jalo ritari--minä luotan teihin. (Menevät käsikädessä pois.)
- VALTER. Kiitoksia.--en, en, minä--
- HEIKKI. Minä aavistan--
- HEIKKI. Ooh--
- VALTER. Mahdotonta! Ihan mahdotonta! Ajatelkaa, setä hyvä--
- VALTER. Ei, sanon minä--
- KAUPPANEUVOS. Sunnuntaina pannaan kuulutuksiin--
- KAUPPANEUVOS. Mutta pannaanpas. Saat nähdä, että pannaan--
- KAUPPANEUVOS. Oho--vai pieni kylä! Meidän pääkaupunki--
- KAUPPANEUVOS. No, no,--no, no? Jopa sinä nyt vallan--
- VALTER. En--en suinkaan--
- VALTER. Kumma paikka--
- KERTTU. Jättäkää--jättäkää--
- KERTTU (nyökäyttää päätään herroille). _Au revoir!_
- KERTTU. Hs--hs--sulhanen tulee! (Toini menee paviljonkiin yhä nauraen.)
- VALTER. Niin--olihan minulla--
- VALTER. Te olette vieläkin pahoillanne--
- KERTTU. Eikös mitä--
- VALTER. Anteeksi, Kerttu, anteeksi--
- KERTTU.--jolla ei ollut mitään ulkonaisia etuja--
- KERTTU.--vaan oli käytöksessään kömpelö--
- KERTTU.--joka puhui raa'asti--
- VALTER. Vaan jospa minä nyt--vapaasta tahdostani--
- VALTER. Kuinka? Te olette siis--
- VALTER. Kerttua, Kerttua, johan sen sanoin. Armahin, suloisin Kerttu--
- KERTTU.--joka olet Sysmästä kotoisin--
- HEIKKI. Anteeksi, neiti, en tunne teitä--
- HEIKKI. Mahdotonta! Neiti Sidensnöre, vanha ja ruma, te--
- SPIRITISTINEN ISTUNTO
- Ilveily yhdessä näytöksessä
- HENKILÖT:
- RIIKKA. Rouva Ramstedt, neiti Törne ja herra Orell--
- LIISA. Ei huoli pelätä. Minä menen vahtimaan. (Menee ulos.)
- HELMI. Mutta hyvänen aika--
- HELMI. Minnekä? (Irtaantuu.)
- RENNE. Siitä sinun sietää saada rangaistus. (Tavoittaa häntä kiinni.)
- RENNE. Sinua kuuntelen vaikka ikäni. (Suutelee hänen käsiään.)
- HELMI. Niin, mutta ajatteles--
- HELMI. No, Renne, Renne--mitä tuo nyt on--Renne--
- RENNE. Sinun omaatuntoasi pitää kasvattaa ja karaista--
- HELMI. Renne, minä en tahdo, kuuletko--(Renne suutelee häntä.)
- RENNE. Myönnetään, myönnetään--(Pyrkii uudelleen suutelemaan häntä.)
- LIISA. Niin, mistä sen nyt saan. (Menee.)
- RENNE. Pahuus! Tuo uuni on niin hiton tulinen--
- RENNE. Ja minua polttaa--
- NEITI TÖRNE (ujostelevinaan). Niin--en minä sentään tiedä.--
- HERRA ORELL. Joutukaa, joutukaa--
- NEITI TÖRNE. Ajattelin että--jos noin ilman aikojaan vaan--
- HERRA ORELL. Tuleeko neiti Törne menemään naimisiin? (Kaksi lyöntiä.)
- HELMI. Kuulinhan minä, mutta--
- HERRA ORELL. Onko sulhanen läsnä? (Kolme lyöntiä.)
- HERRA ORELL. Olen aivan ymmällä--
- HELMI. Ei, ei, ei suinkaan--
- ROUVA RAMSTEDT. Minä pyörryn--
- HELMI. Minäkin pakenen--
- HERRA ORELL. Kuka sulhanen? (Hiljaisuus.)
- HERRA ORELL. Ei vastaa. Kuka sulhanen? (Hiljaisuus.)
- ROUVA RAMSTEDT. Hyvä se edes. (Kolkutusta kuuluu.)
- NEITI TÖRNE. Se tulee tänne, se tulee tänne! (Parkaisee.)
- ROUVA RAMSTEDT (parkuu). Lehtori, lehtori--
- LEHTORI VIRTALA. Elkää hätäilkö--(Haamu laskeutuu verhon taakse.)
- ROUVA TALLQVIST. Mutta enhän minä tiennyt--
- HERRA ORELL. Mutta malttakaahan nyt--
- RENNE. Kiitoksia, rouva Tallqvist, kiitoksia,--
- HELMI. Mutta torukaa häntä ensin, täti, hän on semmoinen ilveilijä
- LEHTORI VIRTALA. Ahaa--
- HERRA ORELL. Minä en välitä--