KERTTU. Mitä hän minusta pelkää--sen tahdon myöskin tietää. (Molemmat
menevät paviljonkiin, jonka alemmassa ikkunassa pian tulevat näkyviin.)
ROUVA OKSMAN. Parasta kun lähden tieheni minäkin, etten puhu itseäni
pussiin heidän kanssaan. (Aikoo mennä vasempaan.)
TOINI (ilmestyy yläikkunaan.) Tähän asetan minä näkötornini.
(Valter ja Heikki tulevat oikealta.)
VALTER. Elkää juosko pakoon, rouva Oksman. Teitähän me juuri ajamme
jälestä.
ROUVA OKSMAN. Minua?