PASTORI (kammaristaan). Oletpa sinä: mielelläsi aina lukenut--(tulee).
Kas tässä. »Uusi Genoveva eli Rosa Tannenpurista».--erinomaisen kaunis
ja liikuttava kertomus. Muistan että itkin tavattomasti, kun sitä luin
ennen nuorempana. Toista tämä vallan kuin nuo nykyiset, realistiset
kirjat.--Se on, näemmä, vähän pölyyntynyt siellä hyllylläni, mutta ei
se mitään.--kun pudistellaan--noin. Nyt voit ottaa sen käteesi. Tule
istumaan tänne. Takaan, että luet sen mielelläsi kannesta kanteen. Istu
vaan siinä, niin. Minä jään luoksesi. Kirjoittelen täällä toisen pöydän
luona. (Menee papereineen ja kirjoituskapineineen toisella puolen
huonetta olevan pöydän luokse ja istuu kirjoittamaan.)
MAIJU (pudottaa kirjan lattiaan). Tämähän on vallan kauheata! (Nousee,
katsoo ensin kelloon, sitten vuoroin isäänsä ja oveen.)
PASTORI. Nooh! Ethän sinä luekaan?
MAIJU. En.
PASTORI. Eikö kirja miellyttänyt sinua, vai--?