ROUVA OKSMAN (tulee paviljongista). Eivätköhän tulleet?--Ka' niin,
tuossahan ne ovat! (Menee aukasemaan veräjää.) Tervetultua, herra
kauppaneuvos! Tervetultua, neidit!
(Kauppaneuvos, Kerttu ja Toini tulevat matkapuvuissa. Palvelijat
kantavat heidän jäljessään matkalaukkuja, jotka he kauppaneuvoksen
viittauksesta vievät paviljonkiin.)
KAUPPANEUVOS. Kiitoksia, kiitoksia, rouva Oksman! No, tässä ne nyt
ovat, ne odotetut pikkulintuset. Arvatkaapa, kumpi on sisareni tytär ja
kumpi se toinen.
ROUVA OKSMAN. Antakaas kun katson--no, enkö minä tuntisi! Herranen
aika, kun on aivan äitivainajansa näköinen niiltä ajoilta, jolloin hän
morsiamena oli. Tervetultua, neiti Virnes. Olkaa täällä aivan kuin
kotonanne.
KERTTU. Kiitoksia, rouva Oksman, meistä kyllä tulee hyvät ystävät
toivoakseni.
ROUVA OKSMAN. No, se on tietty. Kaiken varmaan.
KAUPPANEUVOS. Mutta sanokaa nyt jotain neiti Mannerillekin. Vai pitääkö
hänen jäädä ihan osattomaksi?
ROUVA OKSMAN. Herranen aika, eihän toki! Minä vanha kuhnailija. Suokaa
anteeksi, hyvä neiti, ja olkaa tervetullut! Voi, minun päiviäni, kuinka
olette sieviä molemmat. Kyllä meidän nuorilta herroilta varmaan päät
pyörälle menee, teitä nähdessä.
KAUPPANEUVOS. Niin, kuulkaahan, rouva Oksman, onko paviljonki tässä nyt
täydessä järjestyksessä?
ROUVA OKSMAN. No, kyllähän sen pitäisi olla. Omin käsin olen siellä
laittanut kuntoon kaikki. Ja puutarhurin kanssa kannoimme sinne
huonekalut.
KAUPPANEUVOS. Puutarhurin? Mutta osaako hän pitää suunsa kiinni?
ROUVA OKSMAN. Minä vakuutin, ja hän lupasi kunniasanalla.
KAUPPANEUVOS. Hyvä, hyvä! Kunhan Valter vaan ei aavista mitään, vähät
muusta. Missä hän nyt oleskelee tällä hetkellä?