TEUVO: Mitä luulin? Mistä minä tiedän, mikä teillä on mielessä, kun
ette sano.
MAIJU. Luulitteko että minä--ha-ha-ha-ha--että minä--ha-ha-ha-ha--että
minä kosasin teitä, ha-ha-ha-ha--
TEUVO. Minä lähden tieheni, ellette herkiä nauramasta.
MAIJU. Ei elkää menkö--ha-ha-ha--minä jo herkiän--ha-ha--ai, ai, kun
oikein sydämeen koskee ha-ha--elkää suuttuko, ha-ha--jo minä herkiän--
jo, jo.--Noh, nyt olen ihan vakava.
TEUVO. Jos suvaitsisitte nyt ilmoittaa, mitä te sitten oikeastaan
tarkoititte?
MAIJU. Kyllä--hm, hm--en minä naura--hm, hm--minä tarkoitin, että
menisimme yhdessä Helsinkiin, että te veisitte minut sinne.--Mistä
ihmeeltä saitte sen päähänne, että minä--hm-hm-hm--kuinka voitte
semmoista ajatellakaan--?
TEUVO. Ja kuinka te semmoista mitätöntä asiaa niin kainostelette?
Arvelinhan, tietysti, sitä vähän suuremmaksikin. Että menisimme yhdessä
Helsinkiin? Mitä uhkarohkeata, tai tavatonta, tai hirveätä siinä?