ROUVA OKSMAN. Minä tiedän sen. Herrat tulivat myöhään kotiin.
VALTER. No niin, no niin--entäs sitten! Mutta annattehan meille nyt
ruokaa yhtäkaikki?
HEIKKI. Jotain suolasta.
ROUVA OKSMAN. Päivällinen on valmis tuota pikaa.
VALTER. Onko? No, jospa sitten odottaisimme.--Ei, kuulkaa, elkää menkö
vielä, rouva, ennenkuin kysyn yhtä seikkaa. Tiedättekö te kenties,
mihin setä matkusti tässä toispäivänä?
ROUVA OKSMAN. En, herran tähden, kuinkas minä sitä tietäisin?
VALTER. Mutta ettekö saisi siitä jollain tavalla selkoa?
ROUVA OKSMAN. Hyvä isä siunatkoon, pitäisikö minun ruveta urkkimaan
kauppaneuvoksen salaisuuksia?
VALTER. Enhän minä nyt sitäkään tarkoita, elkää säikähtäkö.
ROUVA OKSMAN. Suokaa anteeksi, en jouda enään puhelemaan, täytyy mennä
päivällistä laittamaan. (Menee kiireesti pois.)
VALTER. Helkkari, silläpä kiire.
HEIKKI. Usko sinä vaan minua. Setäsi matkusti Sysmään tuomaan sinulle
morsianta.
VALTER. Jos sen tietäisin varmasti, niin tieheni lähtisin täältä vielä
tänä päivänä.
HEIKKI. Olet sinä aika hupsu. Rikkaan hempukan saat ja siitä vaan
juonittelet.
VALTER. Rikkaan hempukan--joka on Sysmästä!
HEIKKI. No, entäs tätä!
VALTER. Joka ei osaa seurustella muiden kuin lehmien ja lampaiden
kanssa.
KERTTU (erikseen). Kylläpä osaa olla ilkeä! Eno--nyt ymmärrän sinun
sotatemppusi. Mutta se ei kelpaa--minulla on parempi.
VALTER. Maamoukka, tyhmä tallukka.
KERTTU (erikseen). Maltapas, junkkari! Nuo sanat sinulle vielä syötän!
--Kuulepas nyt, eno--
VALTER. Mutta ihan vihaan sitä mokomaa jo edeltäpäin, sen vuoksi vaan
että häntä minulle väkisen tyrkytetään.
KERTTU (erikseen). Kiitoksia, serkku! Sinä olet erinomaisen kohtelias.
--Tule, eno, jo olen kuullut kylläksi. (Poistuvat ikkunasta.)
HEIKKI. Vihaat! Mitä varten vihaat? Muista sinä vaan omia velkojasi ja
hänen rahojaan.
TOINI (erikseen). Ahaa, sinä lurjus.
HEIKKI. Mitä välität siitä, jos hän »hoastaa kuin moan moukka ja
niistää nokkoonsa nuinikkään ja naksautteloo näppiään tällä lailla ja
kävelöö kas näin justiin--niin, mittee sinä siitä välität, kun hänellä
voan on rahhoo, njäät.»
TOINI (erikseen). Tuon velikullan otan minä kuritettavakseni!
VALTER. Ole kujeilematta siinä! Luuletko että tämä on leikin asia?
Olisit vaan minun sijassani--
HEIKKI. Niin olisin oikea onnen lapsi! Herran poika, jos minullakin
olisi tuommoinen hyvä setä, joka minusta huolen pitäisi ja hankkisi
minulle rikkaan hentun.
VALTER. Sysmästä!
HEIKKI. Sysmästä tai Sysmän takaa, sama se.
VALTER. Ruman ja kierosilmän.
HEIKKI. Yhdentekevä--vaikka olisi vielä vanha piikakin kaiken lisäksi--
kun hän vaan olisi rikas, siinä pääasia.
TOINI (erikseen). Ai, ai, poika parka, tuon puheesi sinä vielä muistat.
(Hän katoo ikkunasta.)
VALTER. Hyvä on sinun jaaritella!
KAUPPANEUVOS (tulee paviljongista). Päivää, päivää!
VALTER. Mitä? Onko setä jo kotona? No--Jumalan kiitos--minä kun
pelkäsin--
KAUPPANEUVOS. Hartaammin vielä kiittäisit Jumalaa, jos tietäisit kenen
toin mukanani.
VALTER. Siis kuitenkin!
HEIKKI. Näet, nyt! Mitä minä sanoin?
KAUPPANEUVOS. Noh? Etkö ole utelias?
VALTER. En, setä.
KAUPPANEUVOS. Kuule nyt, Valter. Joko sinä suostut minun tuumaani, ja
menet naimisiin--
VALTER. Kai minä sen joskus teenkin. Kun oma aikani tulee--ja kun
tapaan semmoisen tytön, joka minua miellyttää.
KAUPPANEUVOS. Joko sinä suostut minun tuumaani ja menet naimisiin
serkkusi, neiti Kerttu Virneen kanssa--
VALTER. Joka on kotoisin Sysmästä.
KAUPPANEUVOS. Joka on kotoisin Sysmästä--taikka minä en tuon koommin
auta sinua enää rahapulassa. Niin että tee nyt, niinkuin tahdot.
VALTER. Minä en suostu.
KAUPPANEUVOS. Sekö viimeinen sanasi?
VALTER. Se.
KAUPPANEUVOS. Hyvä! Pidä sitten myöskin huoli vekselistäsi, joka lankee
huomenna.
HEIKKI. Ai, saakeli, nyt on poika kiipelissä.