LIISA (äkkiä ovesta). Tulevat, tulevat!
HELMI (hyppää ylös hämillään ja pahoillaan). Katsos nyt!
RENNE. Ketkä tulevat?
LIISA. Rouva ja se hienosäärinen ja koko joukko, rouva Ramstedt, neiti
Törne ja (kääntyy Helmiin)--ellen pahasti erehtynyt niin siellä oli
lehtori Virtala mukana. Semmoinen sakeapartanen--se ei voinut olla
kukaan muu.
HELMI. Jumala--mitä nyt teemme?
RENNE. Mitäs muuta--minä esittelen heille morsiameni.
HELMI (hätäisesti). Ei, ei--!
RENNE. Vaan mitäs sitten?
HELMI. Voi, jos sen tietäisin!
RENNE. Lähdenkö pois pää pystyssä ja nostan heille hattuani ohimennen?
HELMI. Ei taivaan tähden!
LIISA. Minä sanon: nouskaa tuonne uunille.
RENNE. Piiloonko? Hyi!
LIISA. Ei auta muu.
RENNE. Näkymättömäksi hengeksi? Sepä ei olisi hulluinta.
HELMI. Renne--ei mitään kujeita. Muista!
RENNE. Var tyst sinä ja anna minun toimia. (Sieppaa lakanan erään
korvon päältä.) Tuossa kapine, joka kenties on tarpeen.
LIISA. Voi minun päiviäni kun sahtikorvosta otti peitteen.
RENNE (nousee uunille). Ei se mitään, Hakekaa siihen toinen peite
sijaan.