KERTTU. Antakaa minun puhua loppuun, Valter. Yksin ollessani tuolla
ajattelin suhdettamme ja huomasin sen niin peräti vääräksi, että päätin
kohta täyttää tahtonne ja purkaa kaikki sopimukset.
VALTER. Mutta minä en siihen suostu, minä pidän niistä kiinni.
KERTTU. Päinvastoin, se on teidän hartain toivonne, Valter. (Nousee.)
Te olette minusta vapaa nyt. Tästä lähtein olemme vaan serkkuja ja--jos
niin tahdotte--ystäviä. Me eroamme ilman katkeruutta toisistamme, eikö
niin? (Ojentaa hänelle kätensä.)
VALTER (tarttuu siihen innokkaasti ja suutelee sitä monet kerrat).
Jalomielinen, herttainen tyttö, me emme eroo, minä en päästä sinua
vapaaksi. Sinun täytyy tulla omakseni.
KERTTU. Mutta, Valter--malttakaa toki mieltänne, emme ole enää
kihloissa. Laskekaa minut irti.
VALTER. Me puhelemme vielä, istu tähän!
KERTTU.. Ei meillä enää ole mitään sanottavaa toisillemme. Onhan kaikki
selvillä.--Jääkää hyvästi, Valter! (Tempaisee itsensä vapaaksi ja menee
paviljonkiin.)
VALTER. Kerttu, elä mene, kuule, Kerttu, tule takaisin--taikka, sama
se, minä tulen sinne. (Koettaa avata paviljongin ovea.) Ooh, hän on
lukinnut oven, hän ei tahdo minua enää nähdä!
(Kauppaneuvos ja Heikki tulevat perältä.)
KAUPPANEUVOS. Mikä hiiden lahjakirja? Menkää suolle! Ei minulla mitään
lahjakirjaa ole.
HEIKKI. Hän sanoi itse jättäneensä sen teille.
KAUPPANEUVOS. Hän, ja hän, ja hän! Kuka hän?
HEIKKI. Neiti Sidensnöre.
KAUPPANEUVOS. No, ja mitä hiivattia teillä on tekemistä neiti
Sidensnören lahjakirjan kanssa?
HEIKKI. Minä vaadin sen teiltä takaisin ja minulla on siihen oikeus.
KAUPPANEUVOS. En usko, ennenkuin kuulen sen häneltä itseltään.--Ja
jättäkää minut rauhaan nyt, että saan puhella Valterin kanssa.
HEIKKI (vetäytyy syrjään). Nähdäänpäs, etkö kohta saa vetää sitä
esille! Mihinkä se Amelie täältä pujahti?
KAUPPANEUVOS. No, Valter--tulepa nyt tänne! Hyviä uutisia, poikaseni,
hyviä uutisia! Sinulla on merkillinen onni naisten suhteen.--Bertha
heti suostui tuumiisi. Sinä olit sittenkin miellyttänyt häntä.
VALTER. Bertha? Kuinka? Mitä tarkoitatte, setä?
KAUPPANEUVOS. Minä tein, niinkuin pyysit, ja kosin Berthaa puolestasi.
VALTER. Berthaa!? Herra taivaan, mitä te nyt taas teitte, setä? Olinko
minä pyytänyt teitä kosimaan!
KAUPPANEUVOS. Etkö pyytänyt? Sepä kumma, ettet sinä pyytänyt!
VALTER. Enhän minä häntä edes tunnekaan. Tuommoinen suuren maailman
nainen--hänestä helposti voi erehtyä--hän tietysti osaa peittää
sisällisen luontonsa--voi, kissa vieköön! Tämäpä vasta harmi!
KAUPPANEUVOS. Mutta--olethan sinä rakastunut häneen yli silmien ja
korvien?
VALTER. Ei, setä kulta, ei se ollut rakkautta, hetkellistä, ohimenevää
hurmausta vaan. Kerttua minä rakastan, en ketään muuta, ja häntä minä
nyt pyydän omakseni. Te olette hänen holhoojansa, setä, annattehan te
hänet minulle, jos hän nimittäin itse suostuu minulle tulemaan?
KAUPPANEUVOS. Ei--kuule nyt, poika, jommallakummalla meistä mahtaa olla
vika tässä päänupussa, muuta en voi ymmärtää. Etkö sinä tuonoin ikään,
tässä samassa paikassa minulle selittänyt, ettet millään mahdilla
suostuisi menemään naimisiin Kertun kanssa. Hän oli tyhmä, melkein
idiootti, hän ei sinua miellyttänyt--
VALTER. En tuntenut silloin hänen lämmintä, puhdasta sydäntään, hänen
vienoa, tosinaisellista luonnettaan.
KAUPPANEUVOS. Mutta hän ei ole tottunut seurustelemaan muuta kuin
lehmien ja lampaiden kanssa--
VALTER. Niin, pilkatkaa minua vaan, setä, sen olen hyvin ansainnut.
Myönnän itse, että olin sokea, hassu, narrimainen. Mutta nyt olen
vihdoinkin selvillä itsestäni. Bertha on kyllä kaunis ja hurmaava,
mutta Kertun kanssa minä ainoastaan voin tulla onnelliseksi, häntä
ellen saa omakseni, en huoli kenestäkään.
KAUPPANEUVOS. Mokomaa huliviliä en ole tässä maailmassa nähnyt. Toinen
rakkaus kymmenen minutin sisään.
VALTER. Ensimmäinen, setä, ensimmäinen koko elämässäni. Äskeistä ei
oteta lukuun.
KAUPPANEUVOS. Mutta luuletkos, että minä rupean narriksesi! Viiden
minutin päästä sinä taas muutat mieltä ja minun pitäisi taas tanssia
sinun viulusi mukaan.
VALTER. Elkää suuttuko, setä!
KAUPPANEUVOS. Kuule nyt viimeinen sanani: joko sinä menet naimisiin
Berthan kanssa, taikka et saa minulta sinä ilmoisna ikänä et
penniäkään.
VALTER. Sama se! En pyydäkään rahojanne. Minä heitän koko virkauran ja
muutan Sysmään. Rupean maanviljelijäksi.
HEIKKI. Elä hupsuttele! Helpommin sinä millä muulla keinolla hyvänsä
rahaa saat.
VALTER. Ole vait', asia ei kuulu sinuun.
KAUPPANEUVOS. Itsepähän kärsinee seuraukset. Minä pesen käteni.
HEIKKI. Minä myös.
VALTER (koputtaa paviljongin ovea). Kerttu, Kerttu! Armas Kerttu, tule,
että polvillani saan rukoilla sinulta anteeksi tyhmyyttäni.
KERTTU (tulee entisessä puvussa muuten paitsi että hänellä on Berthan
hattu ja huntu). Tässä olen!
VALTER. Bertha!?
KERTTU (nostaa huntua). Katso tarkempaan!
VALTER. Ei--Kerttu!
KAUPPANEUVOS. Bertha ja Kerttu samassa persoonassa!