PASTORI. Edistystä, sanon minä, sillä tiellä, joka kadotukseen vie.
Minä ne tunnen, nuo alasrepivät, hajoittavat pyrinnöt. Ei ole ensi
kertaa, kun ihmishenki tekee kapinaa Jumalaa vastaan. Hylkää hänen
auktoriteettinsa ja asettaa sijaan oman lyhyen ajatuksensa, joka ei
ulotu hetkeä kauvemmaksi, maan multaa ylemmäksi, saatikka että se
pystyisi käsittämään ijankaikkista, ilmoitettua totuutta.
JUSSI. Papan mielestä pitäisi aina vaan sokeasti uskoa, mitä
tyrkytetään, ei käyttää ajatusta eikä järkeä. Mihin ihmiskunta viimein
joutuisi sillä tavoin? Hukkuisi varmaan omaan tyhmyyteensä.
PASTORI. Sen se tekee, jos sanan valon hylkää ja heittäytyy oman
pimitetyn järkensä nojaan. Tiedätkö, minkälainen se viettävä pinta on,
jolla poloinen silloin pyörii? Minä selitän sen sinulle lyhyissä
piirteissä.
JUSSI. Olenhan kuullut tuon kaiken jo lapsuudesta saakka.
PASTORI. Ihmisellinen ajatus kun on asetettu Jumalan auktoriteetin
sijaan, seuraa siitä tahdon vapaus. Mutta ihmisen tahto on paha hamasta
lapsuudesta, sen vuoksi ei tahdon vapaus ole muuta kuin rajattoman
itsekkäisyyden vallalle pääsemistä. Ja niin ilmestyy kaikkien sota
kaikkia vastaan. Jumalan maailmanjärjestys kumotaan, yhteiskunnalliset
lait ja asetukset eivät enää merkitse mitään, jok'ainoa ihminen pyrkii
ylös kukkuloille, ei tyydy kukaan laaksossa olemaan.
JUSSI. Mitä pahaa siinä, kun se vaan tapahtuu ansion ja luontaisten
kykyjen mukaan, eikä niinkuin tähän asti, että siihen muutamilla on
etuoikeus.
PASTORI. Kaikki tahtovat valtaa ja valta on sama kuin oikeus. Mitä ovat
nuo niin sanotut uudet aatteet: naiskysymys, työväenkysymys, yleinen
äänivalta,--mitä ne muuta ovat kuin juuri itsekkäisyyden ja vallanhimon
ilmauksia? Samoja ilmauksia, joita tapaamme kautta koko ihmissuvun
historian. Uutta on tässä ainoastaan se julkeus ja röyhkeys, joilla ne
meidän aikanamme esiintyvät, ja joille tosiaan ei tähän saakka vertoja
löydy.
JUSSI. Ajan henki pyytää auttaa kaikkia ihmisellisiin oikeuksiinsa, se
ei salli, että toisia poljetaan, toisia nostetaan.
HANNA. Niin se on, pappa, oikeudentunnosta ja ihmisrakkaudesta ne
lähtevät sekä naiskysymys että työväenkysymys, kuinka ne silloin
voisivat olla kristinoppia vastaan?
PASTORI. Minä puhun Jussin kanssa,--pysy sinä erilläsi asioista, joita
et kumminkaan ymmärrä ja jotka eivät sinuun kuulu. »Pyytää auttaa
kaikkia ihmisellisiin oikeuksiinsa», sanot?--Mitä vielä! Tuo on vaan
tyhjää korupuhetta, jolla paha henki itseään verhoo. Tositarkoituksena
on kiihoittaa mieliä, sytyttää intohimot tuleen valistumattomissa
joukoissa, jotka eivät pysty arvostelemaan enemmän omaa kuin
yhteiskunnankaan etuja, vaan hyökkäävät silmittömästi kaikkea hyvää
järjestystä vastaan ja matkaansaavat pelkkää häviötä aivan kuin nuo
rajut, valloillaan olevat luonnon voimat.
JUSSI. Ihme ja kumma, mikä käsitys--! Kansalla, pappa, on usein monta
vertaa enemmän tervettä järkeä kuin oppineilla ja koulunkäyneillä--
PASTORI. Ei ainakaan silloin, kun se sokeasti antautuu jonkun nerokkaan
»johtajan» valtaan, joka sitten käyttää hyväkseen sen intohimoja,
päästäkseen itse niiden avulla kohoamaan. »Yleistä äänivaltaa»,
»enemmistön oikeutta» huudetaan, ja kansa luulee olevansa ohjaksissa,
vaikka se itse teossa on vaan välikappale yhden tai muutamain
»johtajain» käsissä.
JUSSI. Parempiko, että olisi pappien käsissä, niinkuin katolisissa
maissa?
ELISABETH. Jussi--!
PASTORI. Papit protestanttisissa maissa ovat kansan opettajia, ei
kiihoittajia. He neuvovat tien taivaallisen isän tykö, joka antaa
meille kaikille voimaa kantamaan elämän suruja ja murheita. Nyt
riistetään onnettomilta usko hänen huolenpitoonsa ja rakkauteensa,
riistetään ijankaikkisen elämän toivo, ja--mitä annetaan sijaan? Pieniä
oikeuksia, maallisia etuja, joita yhdellä lainpykälällä voitetaan,
toisella menetetään. Suuri Jumala! ja näillä he luulevat ihmissydämen
syvimpiä tarpeita tyydyttävänsä!
HANNA. Ei syvimpiä, pappa. Mutta ovathan ne siltä tärkeitä.
JUSSI. Pappa näkee asiat niin peräti synkässä valossa. Ja se on
luonnollista, tuolla kannalla kun on.
PASTORI. Minä olen näitä kaikkia tarkoin ajatellut täällä
yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa. Pelkästä huolesta kansani ja
isänmaani tähden olen valvonut läpeensä monet yöt. Ja yhä uudelleen
olen tullut siihen vakuutukseen, että tämä »uusi suunta» ja kaikki mitä
siihen kuuluu, tämä löyhä »vapaamielisyys», tämä »realistinen»
kirjallisuus, joka rypee lokaviemäreissä, että, sanon minä, tämä kaikki
vie meidät auttamatta perikatoon, ellei ajoissa käännytä siltä pois.
Sen vuoksi päätinkin viimein ryhtyä taisteluun, minäkin, kovaan ja
pontevaan taisteluun. Ja siinä päätöksessä järkähtämättä pysyn.
JUSSI. Mitä se hyödyttää, pappa? Vanhat totuudet kun kerran ovat
tuomitut kuolemaan--
PASTORI. Niinpä kuolen minä niiden kanssa. Ja nyt, valitse sinä!
Tahdotko olla oikean asian puolella, vai menetkö vastustajain riviin?
JUSSI. Minulla ei ole teidän uskoanne, pappa. Katsantotapani on
tykkänään toinen.
PASTORI. Ilman verukkeita jäätkö tänne ja rupeatko auttamaan minua
»Aamuruskon» toimituksessa?
JUSSI. Elkää sitä vaatiko, pappa. Huomaattehan jo itsekin, kuinka
erilainen meidän kantamme on. Tuskin voisimme ymmärtää toisiamme,
saatikka sitten tulla yksimielisyyteen.
PASTORI. Loruja! Kaikki, mitä olen puhunut, on niin päivän selvää, että
sen lapsikin ymmärtää.
JUSSI. Minäpä kun en ajattele samalla tavalla. Mutta--turhaan me
väittelemme--
PASTORI. Sinun täytyi saada situationi selväksi, sen vuoksi puhuin. Nyt
tiedät, mistä on kysymys, ja voit menetellä sen mukaan.
JUSSI (vaikenee).
PASTORI. Katkerata olisi nähdä oma poikansa niiden joukossa, jotka
Herraa vastaan sotivat.