ROUVA TALLQVIST. Kaksi lyöntiä, ei se siitä parane.
ROUVA RAMSTEDT. Nyt ei ainakaan tarvitse minua syyttää.
NEITI TÖRNE. Tepä ette nyt sanonutkaan, kuinka monta kertaa niiden tuli
lyödä.--Jospa niille tuli siinä erehdys. Kysykää vielä kerran, herra
Orell.
ROUVA TALLQVIST. No, hyvät ihmiset, yhtä ja samaa.
NEITI TÖRNE. Eihän siinä kauvan viivy.
HERRA ORELL. Myöntävä vastaus kolme lyöntiä, kieltävä kaksi. Tuleeko
neiti Törne menemään naimisiin? (Kaksi lyöntiä.)
ROUVA TALLQVIST. Siinä se nyt on. Uskotteko nyt viimeinkin.
LEHTORI VIRTALA. Mutta kuinka tämä on ymmärrettävä? Kun ne ennen ovat
vastanneet myöntävästi?
ROUVA TALLQVIST. Mistä te sen tiedätte?
LEHTORI VIRTALA. Neiti Törne itse sanoi.
ROUVA TALLQVIST. Hm.--Neiti Törne on kenties--ymmärtänyt väärin.
NEITI TÖRNE (pahoillaan). Enpähän! Viimekin kerran kuului selvään kolme
lyöntiä--
HELMI. Tämä henki kenties narraa. Eihän niihin aina ole luottamista.
NEITI TÖRNE. Niin--jospa tämä tosiaan onkin joku kelvoton henki.
(Jymähtäviä lyöntiä.)
ROUVA RAMSTEDT. Siunatkoon! Mikä sille nyt tuli?
HERRA ORELL. Te suututitte sen epäilyksillänne.--Hiljaa! (Lyönnit
lakkaavat.)
ROUVA TALLQVIST. Kysytään nyt jotain muuta. Helmistä esimerkiksi.
HELMI. Ei, ei, minä en tahdo.
ROUVA TALLQVIST. Vaiti sinä! Sinun tahtoasi ei kysytä.
HERRA ORELL. Vastaa meille henki: Meneekö neiti Helmi Vesterholm pian
kihloihin? (Kolme lyöntiä.)
ROUVA TALLQVIST. Menee! Menee kihloihin! Helmi lapseni, kuulitko sinä?
HELMI. Voi, täti--ei se ollut mikään henki ei varmaankaan.
ROUVA TALLQVIST. Eikö henki? Etkö sinä kuullut--?