PASTORI. Nyt minä sinulta kysyn, Jussi: aijotko sinä tämän jälkeen
liittyä »Nuoreen Suomeen»?
JUSSI. Siihen, tai johonkuhun muuhun vapaamieliseen.
PASTORI. Ja kirjoittaa niiden henkeen?
JUSSI. Niin, tietysti--samalla kannalla kun olen.
PASTORI. Toisin sanoen: sinä aijot olla mukana kaikissa noissa »uuden
ajan» pyrinnöissä, joista äsken puhuin?
JUSSI. Voimieni takaa.
PASTORI. Ja levittää kansaan epäuskoa ja kaikkea pahaa?--Pilkata,
herjata uskontoa--
HANNA. Ei hän sitä tee, pappa.
PASTORI. Hyökätä kirkkoa vastaan, hävittää edesvastauksen ja siveyden
tunnon--
HANNA. Ei, ei--! Jussi, selvitä kantasi, näethän, kuinka väärin pappa
sinua käsittää.
JUSSI. Minä selvitän sen parhaiten työssä.
HANNA. Pappa, odottakaa hedelmiä, tuomitkaa sitten vasta.
ELISABETH. Minä yhdyn Hannaan. Kenties me jossain määrin erehdymme,
Henrik.
PASTORI. Te puhutte sen mukaan, kuin teillä on järkeä. Kun minä näen
kansaani syöksettävän turmioon, pitäisikö minun silloin istua ristissä
käsin ja epäillä omia silmiäni, siksi kuin apu on liian myöhäistä
JUSSI. Turmiossa juuri ollaan parastaikaa, Ei »uusien» aatteiden
tähden, vaan siitä syystä, että »vanhat» aatteet eivät enää pidä
kutiaan. Koko tuo niin sanottu »Jumalan pyhä maailmanjärjestys» horjuu
omasta heikkoudestaan. Ainoa pelastus on meille uusien totuuksien
kehittymisessä.
PASTORI. Viimeisen kerran, Jussi: luovutko aikomuksestasi vai et?
Ajattele tarkoin, ennenkuin vastaat.
JUSSI. En luovu.
PASTORI. Se onko viimeinen sanasi?
JUSSI. On, pappa, se on viimeinen.
ELISABETH. Lopetetaan jo.
PASTORI. Ei vielä. Minä myöskin tahdon sanoa viimeisen sanani.