PASTORI. Minulla ei ole enää poikaa.
ELISABETH (nousee). Henrik! »Miehen viha ei tee sitä, mikä hyvä on
Herran edessä.»
PASTORI. Joka asettuu Jumalaa vastaan ja panee tehtäväkseen uskonnon
hävittämisen kansassa, hän ei ole minun poikani, ja häneltä tuo ovi on
suljettu.
HANNA. Armahtakaa, pappa! Eihän Jumalakaan ketään hylkää. Hän rakastaa
kaikkia yhtä paljon. Ooh, pappa, te rikotte nyt itse Jumalaa vastaan,
vaikka luulette olevanne oikeassa.
ELISABETH. Huomenna ehkä ajattelisit toisin, Henrik.
PASTORI. Päätökseni pysyy: tästä hetkestä saakka ei hän, tuolla, ole
minun lapseni.
HANNA. Jos hän vaikka erehtyisikin, pappa, niin antakaa hänelle
anteeksi. Me erehdymme kaikki, ja Jumala antaa meille kaikille
anteeksi.
PASTORI. Mene pois! Jätä minut rauhaan.
HANNA. Elkää olko, pappa, kova! Te vielä kadutte.
PASTORI. Mene, sanon minä.
JUSSI. Hanna, herkiä!
PASTORI. Olisit estänyt veljeäsi kääntymästä väärälle tielle, siellä
kun olit häntä likempänä.
HANNA. Ei hän ole väärällä tiellä, vaan ennemmin--Herra auttakoon
meitä--
PASTORI. Sano ulos!
HANNA. Ennemmin olette nyt itse joutunut harhaan.