MAIJU. Niin, ei mamma häntä tunnekaan. Mutta minä olen laittanut
hänelle Jussia myöten terveisiä.
ELISABETH. Tuntemattomalle--?
MAIJU. No, niin no, kun hänkin on laittanut minulle.
ELISABETH. Nimi--?
MAIJU. Teuvo Rastas. Eikö ole kaunis nimi? Teuvo Rastas. Mitä, mamma?
Onko, mamma?
ELISABETH. No, onhan tuo.
MARTHA. Meillekö tulee kortteeria?
MAIJU. Meille tietysti, eikös niin, mamma?
ELISABETH. Kuinkas muuten. Kaiketi Jussi on häntä pyytänyt luokseen.
MAIJU. Siltä se kuuluu hänen kirjeessään. Voi ihmettä, kun tulevat jo
tänä iltana!
MARTHA. Vai tänne kortteeria! Sitten on taas uusi työ! Toinen sänky
nostettava Jussi herran kammariin, matrassit, tyynyt, peitteet alas
vinniltä--juutas kaikkiakin.
MAIJU. Martha kulta, pianhan se on tehty. Minä tulen auttamaan, jahka
vaan olen järjestänyt nämä kukat.
MARTHA. Juuri kun luulin saaneeni valmiiksi--perhana, kuinka pistää
vihakseni. (Survaisee vihaisesti pari tuolia syrjään ja menee oikeaan.)
MAIJU. Taivasten taivaat, kuinka kauniita nuo ruusut ovat. Katsokaas,
mamma!
ELISABETH. Kauniita ovat.
MAIJU (rallattelee).
"Pappa tahtoi rikasta,
ja mamma tahtoi rakasta,
ja minä tahdoin komeanlaista."--
PASTORI (ääntää vasemmalta).--Maiju!