ELISABETH. Malta mieltäsi, Henrik, elä mene pitemmälle. Olemmehan jo
tarpeeksi onnettomia.
PASTORI. Ja minäkö siihen olen syynä? Minä, joka rankaisen Jumalan
kieltäjää?
HANNA. Ei hän ole Jumalan kieltäjä,--siinäpä se juuri on. Mutta vaikka
olisikin,--niin, vaikka hän olisikin, pappa, ette sittekään saisi häntä
hyljätä. Hyvä paimen jättää kaikki muut lampaat metsään ja menee
etsimään sitä, joka eksynyt on. Ja Kristus rakasti syntisiä enin--
PASTORI. Tuletko sinä minua neuvomaan? Sinä--sinä minua neuvomaan? Etkö
ollenkaan ajattele--että olet siksi--liian tyhmä?
JUSSI. Minun puolestani elä armoa rukoile, Hanna. Se loukkaa minua. En
ole tehnyt mitään rikosta, että täytyisi minun nöyrtyä. Isä on itse
särkenyt välimme, se ei kesken enää eheäksi tule.
PASTORI. Semmoista kieltä hän jo käyttää. Hedelmät alkavat kypsyä.
ELISABETH. Viha synnyttää vihaa. Kovuus kovuutta.
JUSSI. Ehkä onkin parasta että olemme järkiään vieraat toisillemme.
Sitä vapaammin saan kulkea omia teitäni.
PASTORI. Nyt sen kuulette. Hän ei kaipaa sukua eikä kotia. Ymmärrettävä
asia. Joka kerran korkeimmasta luopuu, mitä hän silloin muustakaan
välittää.
ELISABETH. Tällä hetkellä hänestä ehkä tuntuu siltä.
JUSSI. Jos koti ja suku minua sitovat, niin--olen niistä ennemmin
kuitti.
HANNA (tarttuu hänen käsivarteensa). Sinä pahankurinen! Minäpä en sinua
heitä, elä luulekaan. Riipun sinussa kiinni kuin takkiainen.
JUSSI (irtautuu hänestä). Heitä irti, ei nyt ole aikaa enää--(ottaa
lakkinsa). Saan ehkä sanoa jäähyväiset.
ELISABETH. Nytkö jo lähtisit?--Ei--ethän sitä tarkoittanut, Henrik?
JUSSI. Minun täytyy päästä pois, mamma, heti, paikalla.
ELISABETH. Viivy huomiseen tai ylihuomiseen. Kaikki voi vielä muuttua.
JUSSI. Elkää pyytäkö, mamma, en minä saata.
ELISABETH. Mutta vaatteesi, tavarasi?
JUSSI. Lähettäkää ne Helsingin asemalle.
HANNA. Jussi, odota, minä lähden mukaan.
JUSSI. Kotoa pois? Mitä varten?
ELISABETH. Seuraa vaan häntä. Sinä teet oikein, Hanna.
JUSSI. No niin--no, tule sitten!
HANNA. Mamma jää tänne papan luokse.
PASTORI. Menköön hänkin, jos haluttaa, menkää kaikki!
ELISABETH. ja sinutko jättäisimme yksin, Henrik?
PASTORI. Yksin en jää--Jumala on kanssani.
ELISABETH. Sinä olisit valmis laittamaan jok'ainoan meistä pois.
PASTORI. Jos Herran asia niin vaatii.
ELISABETH. En minä sinusta luovu, Henrik. Hyvästi, rakkaat! Jumalan
haltuun teidät jätän. Hyvästi!
(Esirippu alas.)