VALTER (nousee nolona ja harmissaan). Pelkään, että pidätte minua
kömpelönä.--Ja teillä on syytä, en ymmärrä mikä minuun on tullut tällä
hetkellä--en koskaan ole tuntenut itseäni niin typeräksi,--minä
tosiaankin häpeän itseäni.
KERTTU. Ooh, elkää siitä niin kovin tuskitelko. Teiltä puuttuu vähän
tottumusta, siinä kaikki.
VALTER. Tahtoisin esiintyä teille edullisessa valossa, ja nyt kuitenkin
käyttäännyn kuin--maanmoukka.
KERTTU. Olkaa huoletta, minä otan teidät mielelläni langoksi yhtä
kaikki. Sillä minä arvaan, ettei Kerttu sisareni ole enemmän suuren
maailmaa ihminen kuin tekään, serkku hyvä.--Missä hän muuten on, eno?
Enhän ole vielä nähnytkään pientä sisartani.
KAUPPANEUVOS. Hän on täällä paviljongissa. Tahdotko mennä sisään? Mitä
kummaa? Ovi on lukossa. (Kolkuttaa.) Kerttu, Kerttu!
TOINI (pistää päänsä ikkunasta ulos). Hss--hss. Kerttu nukkuu--elkää
herättäkö lapsi raukkaa.
KERTTU. Mitä näen? Eikö se ole neiti Sidensnöre? _Bon jour,
mademoiselle!_
TOINI. Neiti Bertha--johan te olette saapunut. Tervetuloa, tervetuloa!
Odottakaa--minä heti aukaisen oven. (Ilmestyy ovelle.)--Ei--herrat
eivät saa tulla sisään, kun Kerttu nukkuu.