JUSSI. Me jo tiedämme.--Maiju kertoi.
ELISABETH. Ja mitä teette? Tuletteko mukaan?
JUSSI (hymyillen) Niin, mekö?--Ei, mamma!
TEUVO. Emmehän me osaa ommella edes--emme ole käyneet yhteiskoulua.
ROUVA SAVÉN. Voi, eihän teidän tarvitse ommella, tulette muuten vaan.
Näytätte että hyväksytte asian.
NEITI VUORIO. Niin, ja tehdäänhän siellä muutakin, ei vaan ommella.
Keskustellaan, luetaan. Tiedättekö, siinä on jotain mieltä ylentävää
tuossa meidän pyrinnössämme. Minä ainakin palajan sieltä joka kerta
parempana ihmisenä, kuin olen sinne mennyt.
JUSSI. Vai niin? Kuinkahan hyväksi mahdatte sitten lopulta tullakaan?
HANNA. Jussi,--käytkö ruokasaliin, minulla olisi sinulle vähän
puhuttavaa.
JUSSI. Tarpeetonta!--Minä tiedän puhumattasikin, mitä sinulla on
sydämellä!
HANNA. Hyvä Jussi--!
JUSSI. En minä ole hyvä. En ole tehnyt vielä ainoallekaan
neekeri-penikalle paitaa.
ELISABETH (lempeästi nuhdellen). Sinä et ole hyvä. Se kyllä näkyy.
JUSSI. Ja sentään mamma minusta pitää, vaikka olenkin tällainen,--eikö
totta?
ELISABETH. Irvihammas!
ROUVA SAVÉN. Kello on jo paljon.--Teiltä ei sitten tule ketään?
NEITI VUORIO. Kuulethan sen. Turhaa toivoakaan.
HANNA: Mamma, eikö me--?
ELISABETH. Me lähdemme kaikessa tapauksessa.--Jääkööt nämä kotiin.
MAIJU. Hanna, tule ensin tänne, kun supatan sinulle pikkuisen. (Rouva
Savén ja neiti Vuorio sanovat jäähyväiset ja menevät eteiseen, jonne
Elisabeth heitä seuraa.)
MAIJU. Anna mamman mennä heidän kanssaan, jää sinä kotiin, minä
näyttelen kohtauksia Noorasta sillä aikaa.
JUSSI. Näytteletkö sinä kohtauksia Noorasta?
MAIJU. Näyttelen,--jos sinä olet Helmerinä?
JUSSI. Teuvo olkoon Helmerinä, minä ennemmin vaikka soitan tarantellaa.
MAIJU. Hyvä, hyvä!--Herra Rastas on Helmerinä.
TEUVO. Mutta enhän minä osaa. En ole vielä eläissäni näytellyt.
MAIJU. Ei se tee mitään. Kerta ensimmäinen!
ELISABETH (eteisestä). No, Hanna! Me olemme jo valmiita!
HANNA. Minä tulen.--Pitäkää kenraaliharjoitus tänään. Huomenna tai
jonakuna muuna päivänä näyttelette sitten oikein--niin saamme mekin
nähdä.
MAIJU. Hanna, Hanna, Enpä olisi uskonut sinua tuommoiseksi.
JUSSI. Mutta, Hanna, oletko sinä hassu? Viitsit todellakin mennä sinne
Siionin virsiä veisaamaan, noiden vanhojen akkojen kanssa.