ELISABETH. Mitä siinä on?
PASTORI. Lue!
ELISABETH. »Anteeksi, voi, antakaa anteeksi! En voinut toisin tehdä,
elämä täällä kävi liian tukalaksi. Elkää minua tuomitko kovin
ankarasti. Hyvästi, pappa ja mamma. Teidän Maijunne.»--
PASTORI. Mitä hän tarkoittaa? Mitä hän on tehnyt?
ELISABETH. En ollenkaan käsitä.
PASTORI. Elisabeth--minä pelkään mitä pahinta.
ELISABETH. Jumala varjelkoon--Mitä sinä pelkäät?
PASTORI. Hän oli niin liikutettu ja kummallinen. Kun nyt ajattelen,--ei
hän ole milloinkaan ollut senlainen.
ELISABETH. No niin--? Mutta pahinta?
PASTORI. Hän otti minulta hartaat jäähyväiset--ja vapisi kuin haavan
lehti.
ELISABETH. Sinä uskot--?
PASTORI. Että hän on--lopettanut itsensä, mennyt ehkä järveen.
ELISABETH. Ei, ei, Henrik! Ei se ole mahdollista, kuinka voit senlaista
ajatellakaan. Maijuko--Mennyt järveen? Ei milloinkaan maailmassa.
PASTORI. Mutta kirje, joka on kädessäsi? Mitä hän sillä tarkoittaisi?
ELISABETH. En ymmärrä. En osaa vielä sanoa. Jotain muuta, siitä olen
varma.
PASTORI. Sinä et nähnyt hänen mielentilaansa, kuinka hän oli levoton ja
säikkyi. Hän oikein parkaisi, kun minä tulin sisään.
ELISABETH. Vaikka vaan! Mutta, hyvänen aika, itsemurhaa,--ei hän
semmoista tekoa ole miettinyt, ei kuuna päivänä. Ollaan levollisia.
Odotetaan. Ehkä hän piankin ilmestyy.
PASTORI. Näkee, kuinka vähän sinä ymmärrät Maijun luonnetta. Hänelläkö
olisi aikaa miettimiseen? Mikä päähän pistää, sen hän tekee.
ELISABETH. Sinä kuvittelet turhia, Henrik. Ja pelkäät suotta.
Ajattelehan tyynesti asiaa.
MARTHA (tulee oikealta). Joko minä saan viedä kahviverstaat pois?
ELISABETH. Kuulkaa, Martha! Millä mielellä oli Maiju täällä tänä
aamuna?
MARTHA. Milläkö mielellä?
ELISABETH. Niin--tarkoitan--puheliko hän mitään?
MARTHA. Puhelihan hän.--Paljonkin.
ELISABETH: Mitä hän sanoi?
MARTHA. Minäkös niitä kaikkia muistan.
ELISABETH. Jotain kumminkin.--Koettakaa, ettekö voisi--?
MARTHA. Hän vaan oli tuskainen kovin,--että uhkasi jo mennä järveenkin.
PASTORI. Siinä sen kuulet!
ELISABETH (nousee ja siirtyy levottomana toiselle puolen huonetta.)
Muistatteko varmaan, että hän niin uhkasi?
MARTHA. Ka, minkätähden minä en muistaisi? Eihän siitä ole pitkää aikaa
kulunut.
PASTORI. Uskotko nyt?
ELISABETH. Mitä meidän on tehtävä, Henrik?
PASTORI. Menemme ulos etsimään, joka mies. Marthakin.
MARTHA. Ketä sitä etsitään?
ELISABETH. Maijua. Martha ottaa huivin päähänsä, niin menemme yhdessä.
MARTHA. Rautatiellehän se läksi.
PASTORI. Rautatielle?
MARTHA. Niin, matkalaukkuun pisti vaatteita ja meni aika hamppua.
Portilla vilkutti vossikkaa. »Mihinkä te nyt matkustatte?» minä kysyin,
siinä kun toisesta päästä kannoin laukkua. Ei virkkanut mitään ennen
kuin istui roskissa. Silloin vasta sanoi: »Helsinkiin», ja samassa
läksi hevonen ajamaan. Mutta ilman tuo lienee piloillaan.
ELISABETH. Kyllä Martha saa korjata kahvilaitokset pois.
MARTHA. Pidetäänkö pannua kuumana Maijua varten?