MAIJU (etagerin luona). Kuulkaa, emmekö aloita nyt heti?--Täällä on
kirja, herra Rastas.--Lukekaa Helmerin osaa, sillä välin kuin minä käyn
hiukan koristelemassa itseäni. (Menee ruokasaliin.)
JUSSI. Minä, tohtori Rank, istun valmiiksi tänne pianon ääreen.
TEUVO. Saadaanpas nähdä, kuinka hyviä näyttelijöitä me ollaan.
JUSSI. Kaiketi olet nähnyt Nooraa suomalaisessa teaatterissa?
TEUVO. Olen toki! Montakin kertaa.
JUSSI. Ei sitten hätää. Tee vaan niinkuin näit herra Ahlbergin tekevän.
(Teuvo katselee kirjaa, Jussi soittelee alkua tarantellaan.)
MAIJU (ruokasalista). Joko saa tulla?
TEUVO. Kyllä minun puolestani!
JUSSI. Minä otan sitten alusta.
MAIJU (tulee sisään koristeltuna, kastrullin kansi tamburiinina).
Soittakaa, tohtori Rank, nyt tahdon tanssia! (Jussi soittaa, Maiju
tanssii.)
TEUVO. Hitaammin--hitaammin.
MAIJU. En voi toisin.
TEUVO. Ei noin hurjasti, Noora.
MAIJU. Juuri niin pitää olla.
TEUVO. Ei, ei, se ei millään lailla käy laatuun.
MAIJU (heiluttaa kastrullin kantta). Sanoinhan minä sen! (Pastori tulee
eteiseen, asettaa keppinsä ja hattunsa pois ja tulee viimein ovelle,
jossa pysähtyy katselemaan. He eivät häntä huomaa.)
MAIJU. Tässä näet iloa, Kristiina.
TEUVO. Rank, lakkaa soittamasta, onhan tämä selvää hulluutta. Lakkaa,
sanon minä. (Jussi lakkaa. Maiju pysähtyy ja putoo taaksepäin Teuvon
käsivarrelle.)
TEUVO. Tätäpä en olisi uskonut. Olethan unohtanut kaikki, mitä sinulle
opetin.
MAIJU (viskaa pois kastrullin kannen). Näetkös sen nyt itsekin?
TEUVO. Tässä tarvitaan oikein johdatusta.
MAIJU. Niin, näethän, kuinka tarpeellista se on. Sinun pitää johdattaa
minua viimeiseen asti, Torvald.
TEUVO, Siihen voit täydellisesti luottaa.
MAIJU. Ei sinulla saa tänään eikä huomenna olla mitään muuta mielessä
paitsi minua--et saa aukaista mitään kirjettä--et kirjelaatikkoakaan.
TEUVO. Ahaa, sinä yhä vielä pelkäät tuota miestä?
MAIJU. Pelkään, pelkään sitäkin.
PASTORI (ovella). Mi-mitä tämä on? Maiju, oletko sinä--?
MAIJU (hyppää ylös). Pappa--!
JUSSI. Hyvää iltaa, pappa! Terveisiä Helsingistä!
PASTORI. Hyvää iltaa!
JUSSI. Toverini, Teuvo Rastas. On tullut tänne Savoon kesää viettämään.
PASTORI. Terve, terve!--Mihinkä sinä menet, Maiju!
MAIJU. Ajattelin--toimittaa teetä sisään.
JUSSI. Me täällä harjoittelimme näyttelemistä juuri kun pappa tuli.
PASTORI. Maijun tuumia, arvaamma.--Sille pistää päähän milloin
minkinlaisia hullutuksia, joilla tuottaa minulle ainaista mieliharmia.
JUSSI. Elkää toruko, pappa, tämä ei ollut mitään vaarallista. Meitä
hauskuuttaakseen hän sen vaan teki, kun mamma ja Hanna menivät
ompeluseuraan.
PASTORI. Ja sinä et mennyt, vaikka minä nimenomaan käskin?
MAIJU. Kun jäi Jussikin kotiin Ja herra Rastas.
PASTORI. Kuuluiko se sinuun?
JUSSI. Hän ei tahtonut jättää meitä yksin näin ensi iltana. Hyvä
tarkoitushan Maijulla siinä oli.
PASTORI. Kyllä minä ne tunnen ne tarkoitukset.--Pian päällesi nyt ja
laita itsesi sinne,--minä tulen kohta jäljessä.
JUSSI. Mutta, pappa, täytyykö hänen tosiaankin mennä?
PASTORI. Täytyy. Se oli päätetty aikoja sitten.--Noh--? Mitä sinä
viivyttelet? (Maiju menee.)
PASTORI.--No niin!--Vai te olette tullut--Savoon kesää viettämän,
herra--kuinka olikaan nimenne?
TEUVO. Rastas.
PASTORI. Rastas, aivan oikein.--Niin, onko aikomus tutustua Savon
kansaan, vai muutenko vaan--?
TEUVO. Olihan minulla vähän sekin mielessä--Jussi kun sitä on niin
kehunut--
PASTORI. Niin, Jussi on kovasti kiintynyt tähän paikkakuntaan. Ja--ja
ja--ja eikä se ihme olekaan. Onhan täällä paljon hyvää--paljon hyvää,
jos paljon pahaakin.--Sinä tulit muuten parhaasen aikaan, Jussi. Aivan
kuin lähetettynä. Minulla on täällä laveat tuumat--olin juuri
»Aamuruskon» toimistossa, ja pistäysin katsomaan olitko jo kotona.--
Niin on,--laveat tuumat, joihin tarvitsen sinun apuasi.
JUSSI: Onpa hauska kuulla--?
PASTORI. En jouda nyt tällä hetkellä niistä puhumaan sen enempää.--
Jätetään aamuun.--Mielelläni tosin olisin tahtonut saada asiat selville
niin pian kuin mahdollista... Mutta kun tulin heille luvanneeksi,--
niin, mennä minun täytyy. Ei siinä auta. Jätetään aamuun, niinkuin
sanoin. Ennätämmehän sittenkin vielä.--Ne minua siellä odottavat--
hyvästi, siksi aikaa! (Hän menee.)
JUSSI. Hyvästi, hyvästi! Mitä lienee ukolla mielessä?
TEUVO. Jotain erinomaista.
JUSSI. Jotain erinomaista se oli kaikesta päättäen.
TEUVO. Minä arvaan.
JUSSI. Noo--?
TEUVO. Hän aikoo sinut naittaa.
JUSSI. Ole vaiti!
TEUVO. Saatpas nähdä. Hän tahtoo saada sinut kristillisen avioliiton
turvalliseen satamaan.
JUSSI. Turha vaiva! Minua se satama ei ollenkaan houkuttele.--Mutta
milläs lailla me vietämme tätä iltaa, kun jättivät meidät näinikään?
TEUVO. Emmekö lähde kävelemään?
JUSSI. Niemelle, niin! Aivan oikein. Ja otamme siellä pikku tuutingit.
TEUVO. Se sopii!
(Esirippu alas.)