KAUPPANEUVOS. No, no, suu puhtaaksi vaan, rouva Oksman. Ei mitään
salaisuuksia.
ROUVA OKSMAN. Mutta näin--neitien kuullen?
KERTTU. Tahdotteko heti peittää meiltä totuutta, rouva Oksman? Ai, ai,
kuinkahan käyneekään meidän ystävyytemme kanssa siinä tapauksessa?
ROUVA OKSMAN. Siunaa ja varjele, jos niin on, niin saatte kait sen
tietää. Kernaasti minun puolestani: Hän nukkuu vielä.
KAUPPANEUVOS. Nukkuu vielä? Ja kello on--niin, kello on kaksitoista.
Kuinka se on ymmärrettävä?
ROUVA OKSMAN. Täytyykö sekin sanoa?
KAUPPANEUVOS. Totta kai!
KERTTU. Tietysti, tietysti!
TOINI. Minäkin jo tulen uteliaaksi.
ROUVA OKSMAN. Voi, minun päiviäni! Mutta vastatkaakin sitten itse
seurauksista.
KERTTU. Kyllä, kyllä.
KAUPPANEUVOS. Ne tulkoot kaikki minun syntisen pääni päälle.
ROUVA OKSMAN. No, kuulkaa sitten: Hän oli _viftaamassa_ eilen illalla.
KERTTU. Ooho? Vai on hän sitä sorttia. Eno, eno! Sinä olet kuvannut
hänet vallan toisenlaiseksi.
KAUPPANEUVOS. No niin, no,--mutta kuulkaahan nyt: ei hän siltä mikään
juomari ole, saatte uskoa.
ROUVA OKSMAN. Ei olekaan, sen voin minäkin todistaa.
KAUPPANEUVOS. Ja sitä paitse, jos hän nyt vaikka olisikin vähän
hulivili, niin kyllä sinä hänet pian vakiintumaan saat, jahka vaan
olette naimisissa.
KERTTU. Niin,--jos minä hänestä ensinnäkin huolin, eno. En päätä vielä
sinne enkä tänne, ennenkuin näen, minkälainen mies on.
KAUPPANEUVOS. Suostutaan, suostutaan. »Ei sikaa säkissä osteta», sanoo
suomalainen sananlasku. Mut nyt sisään, hyvät naiset. Täällä ulkona
saattaisi Valter taikka Heikki teidät pian älytä ja silloin olisimme
satimessa.
TOINI. Kuka on Heikki?
KAUPPANEUVOS. Ooh, se on vaan konttoristini, aika velikulta, hänkin. Se
tahtoo sanoa, hän se juuri onkin velikulta, eikä Valter, joka pohjalta
on hyvä ja rehellinen, niinkuin sen tuhannesti olen jo vakuuttanut.
Hänessä ei ole mitään muuta vikaa, kuin että hän siellä Helsingissä on
tuhlannut rahoja vähän liiemmästi.
TOINI. Ja--tuo Heikki ei siis myöskään saisi meitä nähdä?
ROUVA OKSMAN. Ei ole pelkoa hänestäkään. Unta hän vetää vielä, hänkin.
KAUPPANEUVOS. Heikkikö? Ett'ei hän vähän häpeä!
ROUVA OKSMAN. No, kun he kerran molemmat olivat yhdessä matkassa
illalla--
KAUPPANEUVOS. Niin täytyy heidän myöskin maata päivällä yhtä pitkään,
arvelee rouva Oksman. Mutta kyllä minä ne junkkarit vielä opetan.
Antaahan olla, jahka me tässä lyömme viisaat päämme yhteen. Eikös niin,
tytöt?
KERTTU. Juuri niin, eno!
TOINI. Minä olen mukana! Mutta nyt menisin mielelläni purkamaan
matkalaukkuja.
KAUPPANEUVOS. Tee se, Toini hyvä. Ja Kerttu ehkä tulee sinua auttamaan.
KERTTU. Kyllä, kyllä. Mutta ensin pari sanaa, eno kulta.
ROUVA OKSMAN. Minä tästä lähden katsastamaan, joko siellä alkaa näkyä
mitään epäiltävää.
KAUPPANEUVOS. Menkää, rouva Oksman, ja antakaa meille heti merkki, jos
huomaatte jotain.