ELISABETH (lähestyy ja panee käden hänen olkapäällensä). Henrik--!
Tunnusta vaan! Sinä kärsit siitä, että Hanna ja Jussi ovat kotoa
poissa?
PASTORI. Entä sitten! Minä tiedän voittaa heikkouteni.
ELISABETH. Mutta onko se heikkoutta? Isälliset tunteet lämmentävät ja
pehmentävät sydäntä, ei niitä pidä karsiman pois.
PASTORI. Välistä täytyy niin tehdä, kun Jumala vaatii. Abraham oli
ennen valmis uhraamaan poikansa, ja se luettiin hänelle
vanhurskaudeksi.
ELISABETH. Jumalako vaatii? Jospa erehdyt?
PASTORI. Sinä epäilet? Mutta eihän sovi sitä ihmetellä. Sinä et ole
milloinkaan ollut oikein luja uskossasi.
ELISABETH. Minua pelottaa tuo »luja usko», kun se niin usein on vienyt
kristityitä suuriin erehdyksiin.
PASTORI. Ennen aikaan, kun olivat vielä valistumattomia. Mitä niistä
enää puhuu.
ELISABETH. Onko takeita siitä, ettei vielä tänäkin päivänä käy samoin?
PASTORI. Eikös vain? Ennen ehkä menivät liian pitkälle joskus, mutta--
No, niin! Kaikessa tapauksessa niillä ihmisillä oli palavaa intoa, ja
sitä, Jumala paratkoon, ei sovi sanoa monesta meidän veltostuneessa
aikakaudessamme. Tuommoinen luonto kuin Maijun--jahka se antaantuisi
oikean palvelukseen.
ELISABETH. Mitä?--Arveletko sinä Maijun--?
PASTORI. Hän voi mennä pitkälle sekä hyvässä että pahassa. Mutta
tiedätkös, mitä minä uskon ja toivon?
ELISABETH. Nooh?
PASTORI. Että Jumala vielä antaa meille hänestä iloa. Moninkertaista
iloa.
ELISABETH. Kunpa toteutuisi se toivo!--Mistä olet muuten siihen
päätökseen tullut?
PASTORI. Näiden viimeisten tapausten johdosta. Minä seisoin lujan
koettelemuksen. Sitä ei jätetä palkitsematta, Elisabeth.
ELISABETH. Rakas Henrik--!
PASTORI (katsoo kelloaan ja vertailee sitä seinäkelloon.). Se on totta!
Minun olisi pitänyt--onkohan tuo kello yhdessä rautatiekellon kanssa?
ELISABETH. Kymmenen minuttia jäljessä. Pitäisikö sinun mennä junalle?
PASTORI. Pitäisi. Piispa kun lähtee tänään katkismokomiteaan
Helsingissä.
ELISABETH. Nytpä on jo liian myöhäistä. Et ennätä enää. Äsken jo
soittivat.
PASTORI. Kas kun en minä kuullut.
ELISABETH. Nyt soittavat jo kolmannen kerran.
PASTORI. Aivan oikein. Ja vihellys! Se jo läksi liikkeelle.
ELISABETH. Jyrinäkin kuuluu selvästi tänne saakka...
PASTORI. Tyynellä ilmalla se aina kuuluu. (Martha tuo kahvia sisään.)
No jaa, juodaanpa sitten kahvia, koska Martha tuo.
ELISABETH. Laskekaa tuonne pöydälle, Martha ja menkää sitten käskemään
Maijuakin tänne juomaan.