MAIJU. Tuntuu ehkä vähän ilkeältä näytellä omille ihmisille,--vieraille
olisi paljon helpompaa.
HANNA. Noo, eikö se ole yhdentekevä.
MAIJU. Kun ei välitä, niinkö?--Koettaa vaan ajatella, ettei ole ketään
katsomassa.
HANNA. Vaikka niinkin.--Kuule, siellä on vieraita eteisessä.
MAIJU. Taivas!--Täti Savén ja täti Emilia! Minä onneton, kun unohdin
papan asian. Nyt minut paha perii--ihan elävänä.
HANNA. Mitä se on? Mikä sinulla on hätänä?
MAIJU. Mene sinne ottamaan heitä vastaan. Kylläpähän kuulet mene,
mene!--Tästä mahtaa tulla kaunis soppa.
HANNA (menee eteiseen). Tervetultua!----On, kyllä mamma on kotona----
Tänä päivänä »Elias Lönnrotissa»----Kiitoksia----tehkää vaan hyvin ja
käykää sisään----
MAIJU. Mitä nyt teen? He minut tappavat varmaan. Mamma, missä mamma?
(Juoksee ruokasaliin. Rouva Savén ja neiti Vuorio tulevat.)
ROUVA SAVÉN. Meitäkö Maiju niin säikähti, että juoksi pakoon?
NEITI VUORIO. Meitä tietysti. Nuoret eivät suvaitse vanhoja. Sen olemme
kokeneet ennenkin.
HANNA. Hyvä täti!--Maiju varmaan meni mammaa hakemaan.--Tehkää hyvin ja
käykää istumaan. (Elisabeth ja Maiju tulevat.)
ELISABETH. Kun en muistanut minäkään tässä ilossa.--Hyvää päivää,
Rosina, päivää, Emilia.
MAIJU (kumartaa ja tervehtii).
ELISABETH. Maiju raukka on täällä vallan onnettomana.
ROUVA SAVÉN. Ja mistä syystä?
ELISABETH. Pappa käskee häntä täti Savénin luokse asialle ja hän
unohtaa.
ROUVA SAVÉN. No, minä jo ihmettelinkin, miksi en mitään vastausta
saanut.--Kuinka on? Tuleeko pastori meille lukemaan tänä iltana?
ELISABETH. Kyllä tulee, mutta vasta tuolla kahdeksan aikaan, ennemmin
hän ei pääse.
ROUVA SAVÉN. Sepä vallan erinomaista! Minä luulen, että kokoukseen
tulee paljon jäseniä tänä iltana, juuri siinä toivossa, että saavat
kuulla pastoria.
NEITI VUORIO. Me tulimme teitä hakemaan. Tietysti te lähdette mukaan
kaikki?
ELISABETH. Niin, minä en oikein tiedä, mitä nämä vastatulleet sanovat.
Jaksavatko he matkan jäljestä--?
NEITI VUORIO. Aina sitä jaksaa, kun vaan on halua.--Mitä arvelet,
Hanna?