ELISABETH. St!--! Hiljaa, pappa varmaan äänsi siellä.
MAIJU. (herkiää ja kuuntelee). Eikä ääntänyt, mamma vaan suotta pelkää.
Tämä on ihan uusi laulu, mamma, hyvin soma. Opin sen tämä yhtenä
päivänä pieneltä pojalta tuolla kadulla:--Kuulkaahan!
ELISABETH. Mutta sinä herätät papan.
MAIJU. Enkä herätä, kun laulan hiljaa. (Hän laulaa ensin hiljaa, mutta
sitten jo kohta täyteen ääneen.)
"Pappa tahtoi rikasta,
ja mamma tahtoi rakasta,
ja minä tahdoin komeanlaista.»--
Komean kynnet ne kauvaksi loistaa,
vaan raha on kuluvaista."
PASTORI (kammaristaan). Maiju, Maiju!
ELISABETH. Näetkös nyt!
PASTORI (tulee sisään). Mitä rekilauluja sinä täällä laulelet?
Sopivatko ne mielestäsi nuorelle tytölle, tuommoiset?--Koska sinä, hyvä
lapsi, opit vähän säädyllisyyttä, koska, sano?
MAIJU. En tiedä.--Ehkä sitten, kun tulen hyvin, hyvin vanhaksi.
PASTORI (vakavasti). Ei, nyt sinun täytyy jo muuttaa tapoja, ja muuttaa
oikein toden perästä. Seitsentoistavuotias tyttö ei saa olla kuin
vallaton poikanulikka. Paina se mieleesi ja katso, ettei minun
alituisesti tarvitse sinua muistuttaa.
MAIJU (painaa päänsä alas ja hypistelee kukkia).
PASTORI. No niin, minä oikeastaan ajattelin lähettää sinua asialle.
Rouva Savén kysyy tässä kirjeessä, jos meille sopii tänä iltana tulla
lähetysseuran ompelu-iltaan, ja pyytää minua siellä lukemaan tai
puhumaan jotain.
MAIJU. Tänä iltana?
PASTORI. Niin, tänä iltana. Menet hänen luokseen ja sanot, että teen
sen vallan mielelläni, mutta en voi päästä sinne ennen kuin vähän
myöhemmällä, tuossa kahdeksan seudussa. Te tietysti lähdette täältä
kuuden aikaan niinkuin tavallisesti.
MAIJU. Emmehän me tänä iltana voi lähteä ensinkään.
PASTORI. Ette voi lähteä?--Kuinka?
ELISABETH. Jussi ja Hanna tulevat »Elias Lönnrotissa». Sinä et sitä
vielä tiedäkään.
MAIJU. Ja Jussi tuo yhden toverin mukanaan.
PASTORI. Vai niin!--Vai jo ne tänä iltana--Mutta mitä se estäisi? He
voivat tulla sinne myös.
MAIJU. He eivät tule, siitä olen varma.
ELISABETH. Näin ensi iltana varsinkaan.
PASTORI. Miksi eivät tulisi? Saavathan nähdä siellä vanhoja tuttuja.
MAIJU. Täti Savénin ja täti Emilian? Mistä he nyt välittäisivät, jotka
ovat niin vanhurskaita ja ikäviä, että oikein hirvittää--
ELISABETH. Maiju, Maiju--!
PASTORI. Kaunista! Totta tosiaan, en tiedä enää, mitä sanon. Onko
kuultu ennen nuoren tytön suusta tuommoista herjausta,--äitinsä
ystävistä, omista kummistaan vielä lisäksi!--»Vanhurskaita ja ikäviä!»
Nuo ainoat sanat paljastavat koko sinun sydämesi.
ELISABETH. Hän on vielä niin lapsellinen ja ajattelematon, Maiju
raukka.
PASTORI. Kevytmielisyyttä tuo on, ei lapsellisuutta. Kevytmielisyyttä
ja pahanilkisyyttä.
MAIJU. Ovathan nekin pahanilkisiä ja parjaavathan nekin ihmisiä.
(Puoleksi itkien.) Ja valehtelevat ja juoruavat enemmän kuin ketkään
muut.
ELISABETH. Hillitse itseäsi, hyvä lapsi.
PASTORI. Sinä tulet tänä iltana ompeluseuraan ja kerrot minun kuulleni
täti Savénille ja täti Emilialle, mitä olet heistä puhunut, ja pyydät
anteeksi. Ymmärrätkös?--