PASTORI. Niin tahtoisin minäkin. Eletään rauhassa, unohdetaan kaikki,
mitä on ollut välillämme viime aikoina, kaikki iskut, kaikki kovat,
vihaiset sanat. Ollaan taas isä ja poika niinkuin ennenkin.
JUSSI. Kernaasti minun puolestani, sillä tämä särkymys ja epäsopu--ei
se ketään ilahduta.
PASTORI. Vaihdetaan tästä lähtein rakkaudessa mielipiteitämme. Minä
toivon, että tulet minua käsittämään vielä kerran--
JUSSI. Minä taas toivon, että pappa tulee käsittämään meitä nuoria ja
näkemään meidän pyrinnöissämme jotain hyvää ja oikeutettua. Elämä ei
voi pysähtyä, sen täytyy vapaasti päästä kulkemaan eteenpäin. Vanhojen
totuuksien täytyy väistyä uusien tieltä.
PASTORI. Emme huoli nyt ruveta väittelemään. Minä toivon niinkuin
sanoin, että tulet minua käsittämään. Mutta kuinka hyvään, olemme
kaikessa tapauksessa isä ja poika. Emme sitä enää unohda.
JUSSI. Emme suinkaan. Tahdon vaan sanoa vielä sen, ettei vanhempi
sukupolvi saa laittaa nuorelle aituuksia eteen, sillä--(Hanna ja Maiju
tulevat.)
HANNA. Tule, tule, Maiju!
MAIJU. En minä uskalla, en!
PASTORI (ojentaa käsivartensa). Maiju, lapseni!
MAIJU (lankeaa hänen syliinsä). Pappa!
JUSSI. Sillä vapaus, se on aina pääasia.
HANNA (nojautuu hänen käsivarteensa). Eipäs olekaan, Jussi! Eipäs ole
kuin rakkaus.
JUSSI (vetää häntä luokseen, katsoo häntä silmiin). Rakkaus?
(Esirippu alas.)
[1891.]