VALTER.--joka olet Sysmästä kotoisin, suostutko tulemaan omakseni?
KERTTU. Kysytkö sitä nyt oikein vakavalla mielellä?
VALTER. Aivan vakavalla mielellä?
KERTTU (veitikkamaisesti). Entäpä jos ruppeen toas hoastamaan Savon
murretta? Mittee sinä siittä sanot?
VALTER (vetää hänet luokseen). Hoastatpa mittee tahhaan, kunhan voan
oot minun!
KAUPPANEUVOS. Kas niin! Sanoinhan sen, Kerttu, että sinä kyllä hänet
valloitat. Onnea, teille, lapset!
HEIKKI. Niin, onnea! Mutta, voi taivaan tapernaakkeli! Aika lailla sinä
annoit vehkeillä kanssasi. Minä sinun sijassasi olisin jo suuttunut.
TOINI (omassa puvussaan paviljongista). Onpa tässä vähän vehkeilty
erään toisenkin kanssa. (Niiaa.)