PASTORI. Kummallista--Mitäs minä sitten osaisin sinulle--?
MAIJU. Ei mitään, pappa. En minä mitään tarvitse.
PASTORI. Sinulla pitäisi olla jotain työtä, jotain mieleistä työtä.
MAIJU. Niin--siinähän se on, pappa! Jotain mieleistä työtä--!
PASTORI. Etkö tarvitse uutta leninkiä? Minä annan rahaa, niin saat
mennä ostamaan. Se oli hyvä tuuma, eikö niin?
MAIJU (nolostuen). En tiedä--ehkä oli.
PASTORI. Noh--mitä nyt? Kun itse saisit mennä ostamaan? Ja valita
oikein mieleistäsi? Mamman ei tarvitsi edes tietää koko asiasta--saisit
tehdä ihan oman pääsi mukaan.
MAIJU. Ihan oman pääni mukaan--?
PASTORI. Niin, ihan oman pääsi mukaan.--Ostat vaan hyvää, kestävää
kangasta. Paljonko siihen tarvitaan? Riittääkö viisikymmentä markkaa?
Pannaan kymmenen lisää varmuuden vuoksi. Kas tuossa. Mene nyt!
MAIJU. Minä menen.--Hyvästi, pappa.
PASTORI. Hyvästi, hyvästi siksi aikaa!
MAIJU. Pappa--!
PASTORI. Niin--? Onko sinulla vielä jotain?
MAIJU. Eikö pappa suutu minuun.
PASTORI. En, hyvä lapsi. Kuinka sinä sitä pelkäät?
MAIJU. Lupaako pappa, ettei ollenkaan suutu?
PASTORI. Lupaan,--tietysti, lupaan.
MAIJU. Lupaako ihan varmaan?
PASTORI. Ihan varmaan.
MAIJU. Hyvä. No, hyvä! Sitten voin mennä rauhassa.--Mamma ei suutu, sen
tiedän.
PASTORI. Hm--Sinä olet vielä lapsi.
MAIJU. Niin, pappa, eikö totta? Lapsi minä vielä olen. Ei sovi vaatia
minulta liian paljon ymmärrystä.
PASTORI. Ei, tosin. Siinä olet oikeassa.
MAIJU. Täytyy antaa minun tehdä niinkuin itse tahdon--että saan kokea
maailmaa--eikö niin, pappa?